Taas mennään ja tällä kertaa vaikkapa hiihtoloman kunniaksi. Koulumaailmassa perinteinen hiihtoloma tuo mukavan breikin arkeen, vaikka hiihtokelit eivät täällä etelässä olekaan priimaa. Vettä sataa ja kaikkia v…aa. Itselle suksikelien puuttuminen ei ole ongelma, sillä viimeksi ”järviset” ovat olleet alla talvella 1990. Ei vaan ole minun juttuni. Helmikuinen hiihtoloma tuo katkosta myös Korisliigan peleihin, koska Susijengi viettää yhteistä aikaa Serbiassa ja Suomessa. Susilauman pelireissusta Balkanille piti tulla kylmää kyytiä, mutta toisin kävi. MM-kakkosta pidettiin ahtaalla 25 minuuttia ja pohjoistuuli alkoi puhaltaa vasta ottelun loppupuolella. 16 pisteen vierastappio Belgradin illassa ei ole häpeä, vaikka parempaankin oli mahiksia. Hienoa, että Perttu ja Luukas pääsivät nauttimaan edes pieneksi hetkeksi myös parketin puolelle.
*****
Aloitetaan tällä kertaa Suomen cupista. Ensimmäinen cup-mestari leivottiin vuonna 1968 Tapion Hongasta ja cup-putki jatkui katkeamattomana vuoteen 2012 saakka, jolloin pokaalin otti haltuunsa Joensuun Kataja. Seuraavalle kaudelle nimi muutettiin Liiga-Cupiksi ja sen vei nimiinsä Tampereen Pyrintö. Suomen Koripalloliiton hallitus päätti yhden vuoden kokeilun jälkeen, ettei cupia pelata enää kaudella 2013-2014 ja se jäi ohjelmasta viideksi vuodeksi.
– Kävimme pääsarjaseurojen kanssa keskusteluja ja tahtotila oli, ettei nykymallista cupia pelattaisi alkavalla kaudella. Meillä on tiettyjä visioita cupin kehittämisestä ja uskon cupin palaavan takaisin kiinnostavaksi kilpailumuodoksi pääsarjojen rinnalle, totesi Koripalloliiton kilpailutoiminnan johtaja Tom Westerholm 2013.
Suomen Cup ei herättänyt suuria tunteita seurojen keskuudessa ja sen puki sanoiksi Lappeenrannan NMKY:tä tuohon aikaan valmentanut Lassi Tuovi.
– Tämä on joukkueelle ja seuralle positiivinen uutinen, koska cup on kokenut viime vuosina inflaation. Vedetään nyt happea ja mietitään, miten millaisella tavalla cup pitäisi pelata, kommentoi Tuovi.
Suomen Cup herätettiin uudestaan henkiin ja vuoden 2019 mestariksi leivottiin Pyynikillä Salon Vilpas. Sen jälkeen alkoi Helsinki Seagullsin valtakausi ja kolme seuraavaa mestaruutta menivät pääkaupunkiin. Kahta viimeistä pokaalia ovat nostelleet Kataja Basket sekä tuore cupvoittaja Seagulls. Kautta aikojen menestyksekkäin seura on KTP Basket, jonka saavuttamat yhdeksän cupviiriä komeilevat Karhuvuoren hallin seinällä.
Pakko myöntää, ettei Suomen Cupin kiinnostus ole herännyt sille tasolle, jonka se ansaitsisi. Onhan se kuitenkin toinen kilpailu, jossa kauden aikana on mahdollisuus voittaa jotain. 10 000 euron rahapalkinto on mukava lisä voittajalle, mutta tarjolla oleva paikka eurokentille ei ole houkutus, kuten Seagullsin kohdalla nähtiin. Hattu päästä Kauhajoelle ja Joensuuhun, jotka ovat jaksaneet pitää suomalaisten lippua korkealla Euroopassa vuosia.
Mitä sitten pitäisi tehdä, että Cupista saataisiin houkutteleva osallistuville joukkueille? Marraskuun lopun sarjataulukon perusteella neljän parhaan Final Four -tapahtuma ei sitä ole eikä Urhea-halli lopputurnauspaikkana ole innostanut suurta yleisöä paikalle. Pohdittavaa riittää edelleen.
Nykymuotoisella 32 ottelun väljällä runkosarjalla tilaa cupin peleille kyllä riittää, mutta suuria hurraa-huutoja seuroilta ei ole tullut. Yksi vaihtoehto olisi siirtää cupin alku preseasonille. Cupin alkukarsinnat kävisivät hyvinä vaihtoehtoina harjoitusotteluille ja olisi hienoa saada mukaan muutkin kuin liigajoukkueet. Cupin ensimmäinen virallinen kierros voitaisiin pelata 16 joukkueen kesken syyskuussa enkä tyrmäisi vanhaa tasoitusjärjestelmää. Ennenhän alempana pelaava joukkue sai ennen x-määrän kolmen pisteen heittoja ennen aloitusheittoa ja se tasoitti yllätysmahdollisuuksia ainakin teoriassa. Puolivälierätkin mahtuisivat syyskuun lopun kalenteriin ja välierät voitaisiin pelata syyskauden aikana. Finaalitapahtuma pelattaisiin vaikka tammikuussa sinne selviytyneiden joukkueiden kotikentällä arvalla vedettynä ja katsomossa olisi varmasti porukkaa.
Vertailukohtia cupin huumaan voidaan hakea vaikka brittifutiksesta, jossa maailman vanhimman cuptapahtuman suolana ovat jättiseurojen piskuiset kaatajat. Kovimmat futisfanit saattavat muistaa vaikka kevään 2013, jolloin brittien kolmostason Bradford eteni Englannin liigacupissa aina loppuotteluun saakka. Tämän vuoden tuhkimotarinan on esittänyt alueellisessa National League Southissa pelaava Maidstone United. Brittien kuudennella tasolla pelaava pikkuseura kaatoi aluksi kolme alemman kastin seuraa ja sai neljännen kierroksen vieraspeliin tuekseen yli 4500 Maidstone-fania. Ipswich Town kaatui 1-2 ja meno varmaan yltyy 26. helmikuuta, jolloin keltamustat hakevat jatkopaikkaa Coventry Cityn vieraana. Huikeaa draamaa ja varmasti monen futisbritin sydän on piskuisen Maidstonen puolella.
Tähän väliin pieni cup-pähkinä. Kuka seuraavista futareista ei ole ollut kentällä Englannin liigacupin finaalissa? Teemu Tainio, Jari Litmanen, Jussi Jääskeläinen, Sami Hyypiä vai Mixu Paatelainen. Oikea vastaus löytyy alempaa.
Oma maailmansa on myös Espanjan koriscup eli Copa Del Rey. Se suurin ja kaunein. Tämän vuoden Copa alkoi Malagassa viime viikon torstaina ja sunnuntainen finaalipari ei tullut varmaan yllätyksenä. Espanjassa oman tv-kanavan omistava Real Madrid kukisti Barcelonan 96-85 ja ottelun sankari oli ”Rellun” 180-senttinen argentiinalainen takamies Facundo Compazzo.
Matsia katsellessa tuli mieleen, kuinka ”jenkkivapaa” ottelu oli ja ilman Barcan Jabari Parkeria finaalia olisi pelattu ilman amerikkalaisia. Madridin peli pyöri pääasiassa nimien Campazzo, Tavares, Poirier, Yabusele, Hezonja, Musa, Rodrigues, Llul sekä Hernandez ympärillä. Barcelona yritti vastata nimillä Parker, Hernangomez, Satoransky, Kalinic, Jokubaitis, Vesely, Laprovittola, Brizuela ja Parra, mutta ei riittänyt. Kovia jätkiä kummallakin puolella kenttää. Toinen huomio kiinnittyi palkintoseremoniaan, jossa voittopokaalia juhlittiin vahvasti oman jälkikasvun kanssa. Näin suuressa maailmassa.
*****
Korisliigassa on eletty viime aikoina vaihtoviikkoja, kun peräti neljän liigajoukkueen penkin päässä on tapahtunut muutoksia. Yllätys ei ole, että kaikki vaihdokset löytyvät alemmasta jatkosarjasta. Tuolileikin aloitti Tampereen Pyrintö, joka onkin Tero Vasellin alaisuudessa noussut vahvaksi ehdokkaaksi pudotuspeleihin. Edeltäjä Miikka Sopanen ei jäänyt työttömäksi pitkäksi aikaa ja tällä hetkellä Sopanen valmentaa Saksan kolmostasolla BBG Herfordissa.
Helmikuun 5. päivänä kuultiin valmentajauutisia sekä Lahdesta (Tom Cooman -> Kristian Palotie) että Loimaalta (Juri Heinämäki -> Konsta Mastomäki). Kummankin apuvalmentajan päävalmentajaura on lähtenyt käyntiin kahdella voitolla kolmesta ottelusta eli vaihdoilla on ollut väliä. Taistelu sarjapaikasta on kovaa ja molemmat seurat palkkasivat viidennet ulkomaalaisvahvistukset riveihinsä. Lahdessa kokoonpanopaikasta taistelee Jay Henderson ja Loimaalla Patrick McGlynn haastaa nykyistä vahvistusnelikkoa. Korisliigan siirtotakaraja menee umpeen helmikuun viimeinen päivä ja ensi viikosta tuleekin mielenkiintoinen. Kuinka moni liigaseura hankkii lisäturvaa viime hetkillä riveihinsä?
Kovimmat uutiset ovat silti tulleet Kymijoen alajuoksulta. Syvään tappiokierteeseen joutunut KTP Basket jäi ilman päävalmentajaa, kun Roope Mäkelä irtisanoutui Loimaalla hävityn matsin jälkeen ja penkin päähän kakkospallilta oman kylän Michael Pounds.
– Tulihan tämä vähän nopeammin kuin olin ajatellut, eikä ihan toivotulla kaavalla. Tämä oli enemmän sellaisten ikävien asioiden summa. Mutta silloin pitää mennä, kun mahdollisuutta tarjotaan, totesi Vilppaassakin kapteenin nauhaa pitänyt ”Homppa”. Avukseen Pounds saa Harri Laineen seuran sisältä.
Vähintään yhtä kova uutinen oli Poundsin ensimmäinen pelaajasiirto. Katajassa, Kauhajoella ja Vilppaassa lähes kuusi kautta pelannut Jeremiah Wood tekee paluun Korisliigaan ja tällä kertaa vihreään paitaan. 39-vuotias Wood on pelannut Vilppaan jälkeen Etelä-Amerikan sarjoissa ja uusia mestaruuksia on tullut vyölle – tai Woodin tapauksessa varmasti stetsoniin. Jäitä menee varmasti kilokaupalla polviin, mutta Pounds sai puhelinsoitollaan taatusti liiderin joukkueeseen. Salon ajoista muistuu mieleen ne monet puoliajat, jolloin Wood korotti möreää ääntään pukukopissa heikosti sujuneen avauspuoliskon jälkeen. Eikä miehen puheenvuoroa paljoa keskeytelty. Korisliigan ykkönen tupla-tuplissa on Loimaan Dylan Painter (18), mutta tripla-tuplilla ei ole tällä kaudella juhlittu. Woodin syöttötaidoilla niitäkin voi olla odotettavissa…
****
Vastaus Englannin liigacupia koskevaan kysymykseen on Jari Litmanen. Liverpool oli kyllä finaalissa 2001, mutta Litmanen ei pelannut. Sen sijaan Paatelainen 1995 (Bolton), Jääskeläinen 2004 (Bolton) ja Tainio 2008 (Tottenham) listalta löytyvät, kuten myös kolmesti finaalissa esiintynyt Liverpoolin Hyypiä (2001, 2003, 2005).
Korisliiga jatkuu kolmella ottelulla 1. maaliskuuta, joten käykää katsomoissa. Koris on parasta paikan päällä.
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen).