Negatiivista palautetta Presidentin avausturinoista ei ole juurikaan tullut, joten päätän jatkaa. Näistä jutuista ei kannata vetää hernettä nenään eikä näissä ole tarkoitus loukata ketään. Eikä näissä välttämättä ole järkeäkään, kunhan kirjoittelen. Saa edelleen lukea, ei ole pakko.
*****
Aloitetaan tällä kertaa koripallon peliajasta. Korisliigassa mennään FIBA:n säännöillä ja niitä on luonnollisesti noudatettava. Pieniä poikkeuksia on silti olemassa ja yksi niistä on jo useamman kauden ajan ollut käytössä 20 minuutin puoliaika. Se on hyvä juttu. Yleisöllä on enemmän aikaa nauttia paussista ja hakea buffeteista tuotteita, joilla ottelukassat saadaan näyttämään hieman mukavammilta. Eikä se viiden minuutin pidennys kenenkään elämään suuria mullistuksia tuo.
Koripallo-otteluiden peliaika on 4 x 10 minuuttia ja se on parempi kuin se vanha 2 x 20 minuuttia. Taukoja on enemmän ja seurat voivat ympätä niihin yleisöön menevää ohjelmaa. Toiveissa onkin, että yhä useampi liigaseura panostaisi myös kahden minuutin minitaukoihin. Niilläkin saadaan yleisöä viihtymään ja meillä Vilppaassa siihen tarvittiin vain pari innokasta kaveria. Salohallin ottelutapahtuma on nykyään yleisöystävällisempi, kun on paitapyssyä, yleisövisaa, pregame-tapahtumaa ja kahden mikin jutustelua – nuorten junnujen puoliaikakisailua unohtamatta. Jokainen uusi tai uudelleen tuleva katsoja on seuralle arvokas asia.
SM-sarjassa kokeiltiin aikoinaan myös NBA:sta tuttua 4 x 12 minuutin peliaikaa, mutta siitä on jo aikaa. Pari asiaa noista kausista jäi silti mieleen. Viimeinen suomalaissyntyinen korikuningas löytyy kaudelta 1979-1980 ja hän on 134. maaottelun Tapio Sten. Tapsa pelasi yhtä Pohitullin kautta lukuun ottamatta koko uransa Turun NMKY:n paidassa ja oli kyseisen kauden paras pistemies SM-sarjassa heittäen 34.9 pistettä peliä kohden. Uskomattoman kova luku ja Stenin jälkeen koritilastoja ovat dominoineet pelkästään ulkomaalaiset. Kovin noteeraus nähtiin kaudella 1991-1992, kun Turun NMKY:n Joe Wright pelasi kauden läpi 44.1 pisteen keskiarvolla. Toivottavasti ajat palaavat joskus Suomen entiseen pääkaupunkiin ja Korisliigaan. Tänä päivänä siihen on vaan vaikea uskoa.
Kautta aikojen suoritus menee silti Joensuuhun. Katajan Carl Bird pussitti kaudella 1978-1979 peräti 48.5 pinnaa peliä kohti eikä vastustajan pelaajissa varmaan hurraa-huutoja huudeltu, kun coach ilmoitti, että ota sinä tuo Bird. Milloin jenkkien dominoimassa Korisliigassa nähdään seuraavan kerran kotimainen pisteykkönen? Lauri Markkanen tuskin palaa lähivuosina tänne, joten iso käsi sinne Turkuun päin! Jatkokysymys kuuluu: miten Tapio Stenin huippukausi näkyi Turun NMKY:n kaudessa? Siihen vastaus tarinanurkan loppuosassa.
Se toinen ennätys on yhtä kova ja kuuluu hurjasta ponnistusvoimastaan tunnetulle Garcia Hopkinsille. Washington Bulletsin riveissä 11 NBA-ottelua pelanneella ja Salossakin vuosia vaikuttaneella ”Hopparilla” on edelleen hallussaan koriksen pääsarjan levypalloennätys 4 x 12 minuutin kausilta. Nykyisin 65-vuotias Hopkins kahmi kaudella 1985-1986 Säynätsalon Rientoa vastaan muhkeat 42 levypalloa Tampereen Pyrinnön paidassa ja sitä ennätystä ei hetkeen rikota.
Tämän kauden levyritilastoa johtaa Loimaan Dylan Painter noin 12 levypallon keskiarvolla. Viime kaudella Chris Clarke vei kuninkuuden 14.6 levyrillä ja edellisellä kaudella Arnaldo Toro repi 17.0 irtopalloa. Eli todella aika kaukana ollaan ”Hopin” lukemista, kahdeksan minuutin edusta huolimatta.
Tietokilpailujen suuren ystävänä heitetään tähänkin yksi kysymys, johon vastaus löytyy lopusta. Hopkins toimi kauden 1997-19989 pelaajavalmentajana Saksassa, Wolfenbuttelin joukkueessa. Kaupunki on kuitenkin paremmin tunnettu muusta kuin koripallosta. Mistä?
*****
Irwin Goodman lauloi aikoinaan ”kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan” ja siksi tarjoan kehityskohteita Korisliigaan. Ensimmäinen ei ole omaa keksintöä, mutta erittäin kehityskelpoinen. Tällä kaudella päävalmentajilla on mahdollisuus haastaa tuomareiden tuomio ja kuten hyvin tiedetään, tuomaritkin ovat erehtyväisiä. Haasto sallitaan vain yhden kerran ottelua kohti, joten miksi ei oteta koppia lentopallosta. Mikäli valmentajan näkemys on ollut oikea, joukkue ei menetä haasto-oikeuttaan ja voi haastaa uudelleen. Nämä tilanteet voivat olla kullan arvoisia loppuhetkillä ja mikäli haasto on jo käytetty ottelun alkupuolella niin voi voi. Sääntömuutos voimaan heti ensi kaudesta, kiitos!
Jääkiekossa joukkueen paras pistemies pelaa kultaisella kypärällä. Se on palvelua yleisölle ja ensi kertaa hallissa oleva katsojakin voi seurata, kenellä on kulkenut. Veikkaus on idean takana ja traditio on toiminut Liigassa jo kaudesta 1994-1995. Koriskentälle kypärä sopii huonosti, joten sovelletaan. Joukkueen paras pistemies voisi pelata vaikka kultainen hikinauha ranteessa. Se ei haittaisi pelaajaa eikä olisi iso rahallinen satsaus liitolta, mutta kertoisi katsojille, kuka on joukkueen ykköstykki. Vahva peukku.
Kolmen pisteen korista saa kolme pistettä ja ne ovat hieno lisämauste korikseen. Lisäpinna saavutettiin alkuaikoina liiankin helposti ja siksi kolmen pisteen kaarta siirrettiin vuonna 2010 puoli metriä kauemmaksi 6,75 metriin. Samalla kolmen sekunnin alueesta tehtiin suorakaiteen muotoinen ja korin alle teipattiin vapaan alueen puoliympyrä. Kolmoset sytyttävät aina, mutta mikä on silti se koriskenttien suurimmat aplodit saava suoritus. No onhan se donkki eli pallon lyöminen yläkautta korirenkaan läpi, kovaa ja korkealta. Kovia donkkaajia arvostetaan ja niillä saadaan yleisö sekä joukkue syttymään. Mitäs jos donkista annettaisiinkin jatkossa kolme pistettä? Tätähän on kokeiltu joissakin maissa ja päätös lisäpisteestä jäisi edelleen tuomareiden harteille kuten kolmosissakin.
Koripallon säännöt eivät ole samoja kaikissa liigoissa ja erikoisin maa tällä saralla on varmasti Pohjois-Korea. Mikäli satunnainen matkaaja eksyy Pjongjangin korishalliin, ihmeteltävää on paljon. Taustatiedoksi, Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un rakastaa golfin ohella myös koripalloa ja hän kutsui Dennis Rodmanin vierailulle maahansa. Kim Jong-un nousi valtaan vuonna 2011 isänsä Kim Jong-ilin kuoltua ja Kim-suku haluaa vaikuttaa myös koripalloilun sääntöihin. Mitä mieltä olette Korisliigan näkökulmasta eli olisiko meidän koristapahtumamme hauskempia Pohjois-Korean säännöillä?
1) Pohjois-Koreassa donkista saa kolme pistettä. 2) Kolmen pisteen heitosta saa neljä pistettä, jos pallo ei kosketa heiton aikana korirengasta. Nyt kuulostaa erikoiselta ja tarvittaisiin ainakin elektroniset sensorit korirenkaisiin. 3) Pohjois-Korea ei ole huonojen vapaaheittäjien luvattu maa, koska jokaisesta missatusta vaparista joukkue menettää yhden pisteen. Eli häviöllä oleva joukkue voisi rikkoa vastustajan huonointa vapaaheittäjää ja nousta voittoon tekemättä itse koriakaan. Vau! 4) Hurjin Kim-sääntö on kuitenkin ottelun loppu. Jos olet viimeisten kolmen sekunnin aikana seitsemän pistettä häviöllä, voit silti voittaa ottelun tekemällä yhden kahdeksan pisteen arvoisen korin. Tämä tuo taatusti säpinää viime sekunneille. 5) Pohjois-Koreassa ottelu voi päättyä myös tasapeliin.
Yhteenvetona voisi todeta, että onneksi Suomessa pelataan FIBA:n säännöillä ja jätetään se donkki edelleen kahden pinnan arvoiseksi. Lopuksi, miksei koripallossa voisi jatkoajalle selviytyvää joukkuetta voisi palkita? Se tarkoittaisi, että varsinaisen peliajan voitosta saisi kolme pistettä, jatkoajalla voitetusta kaksi pistettä ja jatkoajalla hävinnyt saisi yhden pisteen. En vastustaisi.
*****
Kiitokset liigapäällikkö Tom Westerholmille, joka on aina jaksanut uskoa välipäivien mystiikkaan. Vaikka joulutauko jää joukkueille lyhyemmäksi ja joulun sekä uuden vuoden välillä pelataan tuplakierros, se on kannattanut. Joulun aika kokoaa väkeä kotimaisemiin joulun viettoon ja se on näkynyt kiitettävästi Korisliigan katsomoissa. Alkuaikoina pelit pyrittiin pelaamaan back to back -systeemillä eli samat joukkueet kohtasivat kahden päivän välein ja bussimatkat pyrittiin pitämään kohtuullisina. Nykyään ajatuksesta on luovuttu, mutta välipäivien pelit ovat silti keränneet katsomoihin hienot katsojaluvut.
Liiton tekemän tutkimuksen mukaan välipäivien pelit vetivät katsomoihin 27% enemmän katsojia kuin syksyn ottelut ja yleisökeskiarvo oli 1106 katsojaa. Se on Korisliigassa hieno luku ja kuten Westerholm totesi tiedotteessa, välipäivien otteluista on tullut merkittävä perinne Korisliigassa. Vahva peukku.
Tämän kauden yleisömäärissä Karhubasket on IKH Areenan myötä listan ykkönen 1624 katsojan keskiarvolla. Parhaaseen yleisöpeliinsä se keräsi välipäivänä (Kouvot) 1931 katsojaa ja heikoimmassakin kotipelissä luku on 1314. Yllätys ei ole, että Vilpas on listalla seuraavana. Keskiarvo 1425 kertoo salolaisten suosikkilajista ja kauden kärkitulos nähtiin AND1-junioriturnauksen yhteydessä pelatusta Vilpas-Kouvot pelistä. Nuoria ja vanhempia katsojia paikalla oli 2411. Listan toisesta päästä löytyy lokakuulta ottelu Bisons-Lahti Basketball, jonka näki paikan päällä 418 katsojaa. Kontrasti on turhan suuri.
*****
Paluu nuoruusvuosiin. Koripalloon hurahtaneen salolaisen koulupojan yksi joululoman parhaista hetkistä oli korisväen vuotuinen kokoontuminen Espooseen. Vanhempi väki muistaa ne tapaninpäivät kinkunsulattelut, jolloin Suomessa pelaavat jenkkipelaajat kokoontuivat Mankkaalle näyttämään osaamistaan ja iloittelemaan Jenkit vs. Espoo -otteluissa.
Pistetään mielikuvitus laukkaamaan ja ideoidaan uusi All Stars -korispäivä jollekin keskeiselle paikkakunnalle. Kutsutaan liigan parhaimmisto paikalle, muodostetaan neljä joukkuetta ja pelaajat valitaan pelipaikkojen mukaan eli PG, SG, SF, PF ja C. Olkoon tämän vuoden kokoonpanot ilman valitusoikeutta seuraavat:
Team Fast: Vincent Golson Jr, Quan Jackson, Okko Järvi, Both Gach ja Nighael Ceaser.
Team Shooters: Tucker Richardson, Mikko Koivisto, Topias Palmi, Ricky Lindo ja Chuba Ohams.
Team Big: Samuel Givens, Luther Muhammad, KJ Buffen, Mikael Aalto ja Thomas Gipson.
Team Experience: Bojan Sarcevic, Antero Lehto, Rene Rougeau, Timi Heinonen, James Padgett.
Jokainen voi itse päätellä, mikä yllä mainituista joukkueista veisi voiton. Itse laittaisin roponi ehkä ”Heittäjien” puolesta. Aikuisten oikeasti tähän tuskin löytyy kannatusta seurojen puolelta, sillä riskit loukkaantumiseen ovat aina olemassa ja pelaajia tarvitaan oman seuran treeneissä. Haaveilla silti saa.
****
Lopuksi niihin ylempänä mainittuihin ennätyskausiin. 1) Kaudella 1979-1980 SM-sarjaa pelattiin kahdessa viiden joukkueen lohkossa. Lännessä kisasivat Tampereen Pyrintö, Hyvinkään Tahko, Helsingin NMKY, Torpan Pojat sekä Turun NMKY ja idässä pelasivat Pantterit, Playhonka, KTP, Joensuun Kataja sekä Porvoon Tarmo. Mestaruuden vei Pantterit kaatamalla Pyrinnön voitoin 3-2 ja Tapio Stenin Turun NMKY jäi länsilohkon jumboksi kahdeksalla voitolla 26 ottelusta. Turku säilytti kuitenkin paikkansa SM-sarjassa voittamalla karsintapeleissä Katajan 2-0.
2) Garcia Hopkins vietti Saksassa kaksi kautta Wolfenbuttelissä. Tämä reilun 50 000 asukkaan kaupunki on maailmankuulu Jägermeister-yrttilikööristään.
Runkosarjan pelit vähenevät, mutta jännitys tiivistyy. Nähdään katsomoissa, terveisin Presidentti (se toinen salolainen)