Korisliiga on edennyt vaiheeseen 2 ja homma jatkuu Kobrien ja Kotkan osalta jo perjantaina. Muut aloittavat kymmenen pelin urakkansa lauantaina. Sarjajärjestelmä voi taas kerran onnitella itseään. Joukkueet jaettiin lauantaina kahteen kastiin ja ratkaisut menivät yhtä jännittäviksi kuin ennenkin. Päätösilta oli kuin pienois-Halloween, jossa tarjolla oli karkkia tai kepponen. Korihait ja Bisons pääsivät sisälle karkkikauppaan, Pyrintö jätettiin tylysti oven ulkopuolelle.
Tampereella oltiin Kauhajoki-pelin jälkeen ymmärrettävästi mielet maassa, sillä vaikean alkukauden jälkeen Pyrintö pelasi nousujohtoista kautta ja olisi yhdellä lisävoitolla ollut runkosarjan nelonen. Kun viimeiseen peliin sattui täydellisen musta heittopäivä, lopputulos oli mitä oli. Kolmoskaaren osumatarkkuus 3/28 ei varmasti ollut edes päävalmentaja Tero Hassisen painajaisunissa ja sanavalmis Hassinen osoitti ihailtavaa suoraselkäisyyttä ottelun jälkeen. Mikäli Pyrintö ei pelaa kevään pudotuspeleissä, homma on hänen osaltaan siinä. Kovaa puhetta mieheltä, jolla on voimassa neljän vuoden sopimus Pyynikille. Pitempi eli viisivuotinen pahvi löytyy vain Itä-Suomesta ja Petri Virtasen pöytälaatikosta.
Jatkosarja ei ala Hassiselta ja Pyrinnöltä onnellisten tähtien alla, sillä Tampereella riehuu ilmeisesti joku flunssaepidemia ja Kobria vastaan se sai jalkeille seitsemän pelaajaa. Kun sivussa ovat Jordan Giles, Antero Lehto, Riku Laine sekä jo pitempään kentän laidalla ollut Topias Palmi, joku voisi väittää, että vaikutusta on…
*****
Runkosarjan päätös oli kuin Oscar-jännärin käsikirjoituksesta. Korihait voitti Joensuussa, Bisons kotona ja Pyrintö sekä Vilpas hävisivät, joten neljä joukkuetta päätyi tasapisteisiin 12 voitolla ja kymmenellä tappiolla. Tilanne taisi yllättää myös liiton sääntönikkarit, sillä vielä lauantai-iltana sarjataulukoissa oli käytössä kahdenlaista versiota. Vilpas oli nelikosta selvä ykkönen ja Pyrintö jäi keskinäisissä vertailuissa jumboksi ja alempaan jatkosarjaan.
Epäselvyys osui kaksikkoon Korihait ja Bisons, jotka molemmat keräsivät kaikkien neljän keskinäisistä peleistä kolme voittoa ja kolme tappiota. Vilpas oli edennyt bussissa jo hyvän matkaa Nokialta, kun lopulta löytyi sääntöpykälä, jonka mukaan paremmuus ratkesi. Eläinkunnan sijoitukset ratkaistiin keskinäisissä peleissä, ei korieron perusteella. Korihait voitti keskinäiset kohtaamiset 2-0 ja sijoittui viidenneksi Bisonsin jäätyä kuudenneksi.
Vilppaalle joutuminen neljän joukkueen vertailuun sopi hyvin, sillä voitot keskinäisistä peleistä menivät 5-1. Korihait ja Pyrintö kaatuivat runkosarjassa kahdesti ja ainoa tappio tuli Loimaalla Bisonsille. Eli tässäkin voi hyvin käyttää Juhani Tammisen lanseeraamaa lausetta ”win the right games”.
Kuudes sija tuskin aiheutti harmitusta Loimaalla. Hyvää työtä tehneen päävalmentaja Konsta Mastomäen mukaan paikka ylemmässä jatkosarjassa oli paljon enemmän, mistä saviseudulla ennen kautta edes haaveiltiin. Nyt pelataan kymmenen ottelun jatkosarja ja ylemmän kastin kuusi joukkuetta pelaavat varmuudella pudotuspeleissä. Voisi kuvitella, että alemman jatkosarjan joukkueilla kakkosruutuun ei ole suurta halua. Helsinki Seagulls tuskin luopuu ykköstilastaan ja sen kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella ei varmasti ole toivelistalla ykkösenä. Henri Kantosen liityttyä ryhmään entistä vähemmän.
Seagulls osoitti päätöspelissä inhimillisyytensä katkaisemalla 15 ottelun voittoputkensa Kouvoja vastaan, mutta se tuskin Vesa Vertion valmennusryhmää ketuttaa. Pitkät putket voivat aiheuttaa lisäpaineita, tappiot laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja jatkosarjaan on hyvä lähteä puhtaalta pöydältä. Sen sijaan Lapualla karmean 16 ottelun tappioputken katkaisu oli enemmän kuin sata jänistä. Ero Kotkaan kaventui nyt yhteen voittoon ja jatkosarjassa kaikki on mahdollista. Kobrien tappiolla matka I divisioonaan olisi ollut kiitoradan alussa.
Näin salolaisittain ylemmän jatkosarjan pelit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla ja Salossa runkosarjan nelossija otettiin tyytyväisyydellä vastaan. Yhdellä lisätappiolla matka olisi jatkunut alemmassa eli tammikuun kolme tahtovoittoa astuivat todella isoon rooliin. Tai se viime hetken voittopeli Lapualla…
Lisää mielenkiintoa jatkosarjaan tuovat neljä hienoa paikallisderbyä ja eiköhän reiteille Salo-Loimaa ja Salo-Uusikaupunki saada mukavasti liikennettä pelipäivinä. Upea juttu, että kolme kuudesta ylemmän jatkosarjan joukkueesta tulee Varsinais-Suomesta. Taitaa olla ihan eka kerta.
*****
Tuli sitten vierailtua Nokian uudella AGCO Power Areenalla. Viihtyisä paikka ja etenkin Areenan värimaailma on onnistunut. Pitkiä kalsareita ei Areenalla tarvinnnut, siksi lämmintä sisällä oli. Maaliskuussa Vilpas pääsee tutustumaan Uudenkaupungin uuteen monitoimijatalo Wintteriin ja saa kunnian olla Korihaiden vastustajana avausottelussa. Kun listaan lisätään Kauhajoen IKH Areena, Joensuun Motonet Areena ja totta kai pian 30 vuoden iän saavuttava Salohalli, Korisliigan olosuhteet näyttävät paremmalta. Toisaalta em. lista sisältää vain vajaat puolet Korisliigan liigajoukkueista eli tekemistä vielä usealla paikkakunnalla riittää.
*****
Vilpas on kuulunut koko kauden siihen vähäväkiseen joukkoon, joka ei ole lentoyhtiöitä tukenut kauden aikana. Nyt oli pakko. Nelospaikan Jermaine Marshallin polvi on jo jonkun aikaa vihoitellut ja treenejä on ollut pakko jättää väliin pelien kustannuksella. Magneettikuvaukset osoittivat, että ei se meidän Sheriffi polvivaivojaan ainakaan liioitellut. Sökö mikä sökö ja nyt toivotetaan Alabaman miehelle kaikkea hyvää jatkoon kotimaisemissa. Polvi kuntoon ja ensi kaudelle entistä ehompana. Toivotaan, että uusi mies Raiquan Clark saa Marshallin pukukopin tuolista saman asennetartunnan, joka Samfordin yliopiston miehellä oli.
Täytyy myöntää, että Vilppaassa on vieraillut vuosien varrella aika monta vahvistusta, joiden kipukynnys on ollut paljon, paljon alhaisempi. Se nähtiin jo marraskuun puolivälissä, jolloin ”Maine” loukkasi sormensa ja lääkärit määrittelivät toipumisen pelikuntoon kuudeksi viikoksi. Mitä teki Marshall? Malttoi olla peleistä sivussa kaksi viikkoa, tuli treeneihin mukaan sormi lastoitettuna ja palasi kentälle joulukuun puolivälissä. Näitä miehiä on vaan pakko ihailla. Olkoon tässä mallina Alexandre Dumas vanhemman kolme muskettisoturia, jotka taistelivat idealla ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”.
*****
Poimitaan loppuun pari huomiota Korisliigan ulkopuolelta. Ensiksi Ouluun, jossa kesällä oltiin menossa kovalla kohulla kohti Korisliigaa. Sitten loppui massit, lähti pelaajat + valmentaja ja nähtiin miesten I divisioonan kautta aikain suurin turpasauna Lahdessa. Nyt I divisioona A:n vakiokasvo on nousemassa AC Oulun helmoissa takaisin pinnalle kuin Feenix-lintu ja uutta miestä lappaa Oulunsalon lentokentälle. Olisi muuten loistavaa dokkarimateriaalia tarjolla! Vaikka Porvoon mitalla.
Kuka muuten tietää, mitä sanonta ”Porvoon mitalla” tarkoittaa? No selvennetään. Sillä tarkoitetaan runsautta tai reilua määrää. Jos jotain tehdään, tehdään se reilusti, hiukan ylimääräistä antaen. Sanonta juontaa juurensa Ruotsin vallan ajalta, jolloin Porvoon kruununvouti keräsi veroja välipohjallisella mitalla. Vouti keräsi verot suuremmalla mitalla ja tilitti ne edelleen kuninkaalle pienemmällä osalla. Verothan maksettiin tuohon aikaan viljana tai paloviinana eli vouti sai syödä paremmin tai ainakin pysyi kännissä.
Toinen huomio menee Lahteen. Selostajavelho Kristian Palotie varmaan oppi, ettei läpällä kannata heitellä ihan mitä vaan. Ainakaan päävalmentajan pallilta. Joku aina suuttuu tai ainakin pahoittaa mielensä. Ja vaarana on, että joku näitä voi jakaa myös eteenpäin… Eiköhän tästäkin anteeksipyynnöllä ole hyvä selvitä ja Lahti Basketball jyrää muuten aika vakuuttavasti I divisioonassa. 14 pelistä 14 voittoa on kova juttu. Haiskahtaako tässä iloinen kevät mastokaupungissa? Toivotaan, että nämä ikääntyvän joukkueenjohtajan jorinat eivät aiheuta lukijoissa pahennusta. Anteeksipyyntö siksi varmuuden vuoksi etukäteen.
Jatkosarjaterveisin, Presidentti (se toinen salolainen)