Sain kunnian olla läsnä Mannerheimintien legendaarisessa Kisahallissa näkemässä suomalaista korishistoriaa, kun Timo Petteri Heinonen saavutti 1000 ottelun rajapyykin pääsarjakoripalloilussa. Marraskuun 26. päivästä 1981 on yli 42 vuotta, mutta kreikkalaiseksi patsaaksikin kutsutussa Heinosessa vuosirenkaita ei vaan näy. Heitto uppoaa ja kropassa ei ylimääräistä ole, vaikka keski-ikä lähestyy jo kulman takana. Ikäkaudethan määritellään kaavalla lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä ja vanhuus, mutta tarkkaa taitekohtaa kategorioiden välillä on vaikea määritellä. Fysiologiset muutokset ovat kuitenkin väistämättömiä ja keski-ikään kuuluvat lihasmassan ja luumassan vähentyminen, lähinäkö heikkenee ja ihminen yleensä lihoo. Miehillä se näkyy vatsan kohdalla, naisilla vyötärössä ja käsivarsissa. Timo Petteri Heinosessa ei missään.
Kuinka kauan Vantaan Pussihukkien kasvatin ura vielä jatkuu, sen tietää vain sankari itse. Tuoreessa haastattelussa ennätysmies myönsi, että leipääntymistä lajiin ei ole havaittavissa ja siksi ottelumäärien kasvulle ei liene estettä. Heinonen on pitkällä urallaan edustanut pääsarjatasolla Pussihukkia (8 kautta), ToPoa (5), KTP:tä (3) ja viimeiset yhdeksän kautta Seagullsia. Onnittelut vielä kerran sinne Helsinkiin.
Vaatimaton ja hieman kiusaantuneen oloinen Heinonen sai saavutuksen kunniaksi paljon lahjoja. Tuli kultainen koripallo, kultaiset Niken koristossut, muistotaulu, kukkia ja muuta. Vilpas muisti sankaria XO Renaultilla, mikä ei mitenkään liity autoiluun sekä Vilppaan tarroilla varustetulla pyöräilykypärällä. Salossa odotetaan mielenkiinnolla, kuinka kova jätkä Timi Heinonen oikeastaan on. Vaatii jonkinlaista pokkaa pyöräillä Helsingin katuja vihollisen punavalkoinen tarra kypärässä.
Jo vuonna 1999 ensimmäistä kertaa pääsarjassa esiintynyt Heinonen saavutti viime keväänä ensimmäisen Suomen mestaruutensa eli metsästys vei aikaa 24 pitkää pelikautta. Seuraavaksi odotellaan, saako Heinonen seuraa jossain vaiheessa Antero Lehdosta, jolla matkaa samaan merkkipaaluun on 113 ottelua. Se tarkoittaa, että Lehdon pitää rehkiä ainakin kaksi täyttä liigakautta ja ehkä sillä kolmannella rajan voisi saavuttaa. Silloin Heinosta kolme vuotta nuorempi Lehto olisi samalla 42 vuoden viivalla. Lehto allekirjoitti juuri vuoden jatkosopimuksen Pyrinnön kanssa, joten aika näyttää…
*****
Ennätyksestä onkin hyvä jatkaa ennätyksiin. Tiedättekö, kuinka pitkään ihminen voi pysyä ilmassa? Siis ilman siipiä, pelkän ponnistusvoiman avulla. Aivan virallinen vastaus ei ole, koska voihan jossakin päin maailmaa löytyä kaveri, joka tekee sen vieläkin paremmin. Ennätyskirjoihin pääsee kuitenkin painovoimaa uhmaava Terry Cournoyea, lempinimeltään T-Dub. Häntä pidetään korkeimmalle hyppäävänä ihmisenä maailmassa. Miehellä on pituutta 175 cm ja hän omaa kyvyn hypätä 145 sentin korkeuteen. Michael Jordania pidettiin huippuaikoina kovana ponnistajana, mutta ero miesten välillä on koulumaailmasta tutun viivoittimen verran eli 30 senttiä. Käykääpä huviksenne tsekkaamassa mies Youtubesta. Luulisi, että kameran näkymättömiin olisi piilotettu trampoliini. Kreikkalaisen keksijän Daidoloksen poika Ikaros lensi aikoinaan liian lähelle aurinkoa. Vahasta tehdyt siivet sulivat ja poika hukkui. T-Dub tekee donkkinsa ilman siipiä – ja järkyttävän korkealta.
Mikäli intoa riittää, kokeilla voi myös seuraavia tempauksia. Michiganista kotoisin oleva Anthony Miracola ei ole tehnyt suuria tekoja koriskentillä, mutta heittää mies osaa. Hän on heittänyt yhdessä minuutissa 31 koria kolmen pisteen kaarelta ja kolmessa minuutissa 93 heittoa löysi oikeaan osoitteeseen. Vapariennätys on 67 onnistunutta koria minuutissa ja 201 vaparia kolmessa minuutissa. Levyn takaa heitetyissä koreissa Miracolan ennätys on 34 koria minuutissa ja näillä viidellä ennätyksellä mies on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan.
Heittäminen ei ole myöskään iästä tai sukupuolesta kiinni. Yhdysvaltalainen Maddison Neale onnistui heittämään yhdeksän peräkkäistä koria puolesta välistä koriskenttää. Mainitsemisen arvoista on, että Neale on vasta 17-vuotias tyttö ja ennätys tehtiin koulun liikuntasalissa lounastauolla. NBA:n kaikkien aikojen parhaaksi heittäjäksi tituleerattu Stephen Curry esitteli myös taitojaan kolmoskaarella. GSW sai tempun videolle ja siinä Curry uppottaa 105 peräkkäistä kolkkia pussin pohjaan. Aikaa suoritukseen kului reilut viisi minuuttia. Täytyy toki muistaa, että Maddison Neale lähti oman ennätyksensä jälkeen takaisin oppitunnille ja Curry tienaa ”harrastuksestaan” reilut 92 miljoonaa dollaria kaudesta. Se tarkoittaa 7,7 miljoonaa USD kuukaudessa, liki 1,8 miljoonaa dollaria viikossa ja 356 000 dollaria päivässä.
*****
Sitten ruokailuasiaa, sillä oleellinen osa korisjoukkueen vieraspeleissä ovat ruokailut. Meillä Vilppaassa kauteen mahtuu kolme reissua, jolloin ruokailemme matkalla sekä lounaan että iltaruuan. Joensuussa, Lapualla ja Kauhajoella. Kahdeksalle paikkakunnalle riittää lounas Salossa ja pelin jälkeinen iltaruokailu. Ruokapaikat ovat vuosien varrella melko vakiintuneet ja suuria muutoksia ruokastoppeihin ei ole tullut. Jos Vilppaan vierasruokapaikkoja lähdetään arvioimaan, allekirjoittaneen kärki näyttää seuraavalta. Kauden ehdoton kohokohta on bussimatka Lapualle ja lounastauko Ikaalisten Tei-Tuvassa. Inkerin buffapöytä hakee vertaistaan eikä sieltä ole koskaan tarvinnut lähteä nälkäisenä. Ravintolamaailman kunniamaininnat menevät Lahden ravintola Pelurille, Uudenkaupungin ravintola Kirstan pizzapufffalle sekä Helsingissä ravintola Ukko-Munkkiin Minnan aivan törkeän maittavasta lasagnesta. Välillä syödään heti pelin jälkeen hallilla ja etenkin Kouvolassa homma toimii Rouhiaisen Juhan keittiön ansiosta. Lähes kaikki liigajoukkueet ruokailevat Salon reissulla pelin jälkeen Salohallilla ja mikseivät tekisi niin. Maran keittiön herkuista ei ole valituksia tullut. Hyvä ruoka, parempi mieli.
*****
Korisliigassa jännitys nousee, sillä pudotuspelit käynnistyvät viiden pelikierroksen jälkeen. Ylemmässä jatkosarjassa Seagullsin ja BC Nokian asema kärkikaksikkona ei olekaan niin selviö kuin vielä muutama viikko sitten näytti. Kenellä tahansa nelikosta Korihait, Vilpas, Karhubasket ja Kataja Basket on edelleen saumat nousta kärkipaikoille. Lauantaina 30. maaliskuuta kaikki viimeistään selviää ja silloin tiedetään, ketkä ovat vastakkain puolivälierissä. Alemmassa jatkosarjassa Kouvolan Kouvot näyttää vahvimmalta play-offeihin eikä Lapuan Kobrienkaan tilanne ole hullumpi. Jännitys säilyy myös alakerrassa putoamista vastaan.
Kotimaisten sarjojen siirtoikkuna meni umpeen helmikuun lopussa, mutta ulkomailta pelaajia on vielä liigaan mahdollisuus hankkia 29.3. saakka. Sääntöuudistus antaa joukkueille mahdollisuuden paikata mahdollisia loukkaantumisia ja se on hyvä asia. Se mahdollistaa esimerkiksi Antti Kanervon tai Osku Heinosen paluun Islannista kevääksi Korisliigaan, mikäli pelit nykyisessä joukkueessa päättyvät. Voisi kuvitella, että puhelimet tulevat vielä käymään kuumina…
Vilpas teki oman ratkaisunsa loppukeväälle viime viikolla. Jenkkirulettia ei lähdetty pyörittämään, vaan joukkuetta saapui vahvistamaan Susijengistä tuttu Jacob Grandison. Ihanteellinen ratkaisu monella tapaa, koska nyt ei tarvitse istuttaa yhtä ulkomaalaisvahvistusta siviilit päällä penkillä ja Grandison osoitti heti Kisahallissa vahvuutensa, kahden yhteistreenin jälkeen.
Etukäteen pohdittiin ja ehkä vähän pelättiinkin, miten kymmenen pelaajan rotaatio käytännössä toimii. Seagulls-ottelu osoitti, että pelko oli turha. Homma toimi saumattomasti ja koko kymmenikkö pelasi tasaiset minuutit. Kuten head coach Jussi Savolainen asian ilmaisi: ”Ollaanko täällä sen takia, että pelaamme yksilöinä 35 minuuttia ja teemme kovat tilastot vai haluammeko tehdä töitä joukkueena. Meidän valmentajien pitää varmistaa, ettei kukaan tunne epävarmuutta siitä, että meillä on laaja joukkue.” Eli valmennuksen tehtävä on saada jokainen pelaaja ostamaan roolinsa, peliminuuteista välittämättä. Sitä kautta pelit voivat jatkua pitkälle toukokuulle ja sitähän me kaikki haluamme.
Terveisin Presidentti (yhä se toinen salolainen)