Korisliiga tulee olemaan tällä kaudella erilainen, sillä vakiojoukosta puuttuu kaksi merkittävää hahmoa. Hienoja miehiä, joista toinen tulee seuraamaan liigaa edelleen katsomosta käsin, toinen pilven reunalta. Itsellä oli kunnia tutustua kumpaankin jo kauan sitten ja arvostus heihin on ollut suurta.
Keskiviikkoaamu 24. heinäkuuta 2024 aurinkoisessa Alanyassa alkoi melkoisella uutispommilla. Tuli viestiä, että urheilutoimittaja ja selostaja Tapio Suominen on kuollut Parolassa 60-vuotiaana. Eli aivan liian aikaisin. Tiesin, että Tapsalla oli ollut vaikeaa jo pitkään, mutta silti uutinen pysähdytti. Puhun tässä toverillisesti Tapsasta, koska olen pitänyt meitä hyvinä ystävinä jo kauan ennen kuin selostajalegenda aloitti työt Korisliigassa mikin varressa.
Ensikohtaamiset tehtiin jo pienissä koripallosaleissa läntisen alueen minipojissa ja ne jatkuivat vuosia. Tapsa pelasi Raision Ryhdin keltaisessa paidassa, minä Vilppaan punaisissa. Tuohon aikaan ei tainnut varapaitoja ollakaan. Salossa kohdattiin yleensä Keskustan koulun salissa, jossa jalka täytyi laittaa seinään päätyrajaheitossa. Ryhdin kotisali oli vieläkin pienempi, seinät olivat rajoina ja isommat pojat pystyivät tekemään laillisen lay-upin puolesta kentästä. Junnuajan kohtaamisia muisteltiin aina kun kohdattiin ja muistin kyllä mainita, ettei Ryhti voittanut keskinäisistä matseista yhtään ainutta. Tapsa otti sen aina hymyllä ja nyökytyksellä vastaan.
Vaikka viime vuodet olivat Tapsalle haastavia, hänen samettinen äänensä ei hiipunut koskaan. Ura Ylellä kesti yli 30 vuotta ja Tapsaa oli aina mukava ja helppo kuunnella. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä freelancerina, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä huolimatta. Sairaudesta, jolle Tapsa antoi kasvot. Asiantuntemusta löytyi ja lajikirjo oli laaja. Lähtipä mies mukaan jopa kotikuntansa Hattulan naapurin Hämeenlinnan lentopalloselostuksiinkin. Lajiin, josta hänellä ei omasta mielestään ollut aiempaa kokemusta ja sehän kertoo Tapsan luonteesta.
Jalkapalloilun, yleisurheilun ja jääkiekkoilun arvokisaselostukset ovat kaikkien urheilun suurkuluttajien muistissa, mutta rakkainta Tapsalle oli silti koripalloilun selostaminen. Sieltä kohokohdaksi jäi Barcelonan olympialaisten USA:n Dream Teamin otteluiden selostukset.
Salohallissa Tapsa ei ollut niinkään tuttu näky, mutta muilla liigapaikkakunnilla hymyilevä hahmo tuli usein vastaan ja hänellä oli aina aikaa jäädä rupattelemaan kuulumisia. Etenkin Joensuussa hän alkoi olla jo vakiokasvo, sillä pitkä matka itärajalle ei aiheuta suurta suosiota muiden selostajien keskuudessa. Tapsaa ei reissaaminen häirinnyt ja legendan viimeiseksi selostukseksi jäi Korisliigan pronssiottelu Kauhajoki-Kataja Basket Pohjanmaalla.
Elämä on suora lähetys – tässä ja nyt. Näillä sanoilla julkaistiin hänen kuolinilmoituksensa Helsingin Sanomissa. Kiitos hienoista muistoista.
*****
Toinen alussa mainitsema henkilö teki päätöksensä pitkän uran päättämisestä tällä viikolla. Se oli odotettu julkaisu, vaikka vaihtoehtoja tossujen naulaamiselle oli olemassa pitkin kesää. Kyse on tietysti 37-vuotiaasta Juho Risto Markus Nenosesta, jonka urasta saisi tehtyä varsin mielenkiintoisen dokumentin. Juhohan ei jättänyt ketään kylmäksi – ei kentällä eikä katsomossa. Kysymys kuuluukin: kenelle nyt huudellaan katsomosta?
Pitkällä uralla Nenonen saavutti kolme Suomen mestaruutta, seitsemän hopeaa, kaksi pronssia ja kaksi cupvoittoa. Mitalien määrässä edelle jäivät vain Jorma Pilkevaara (15), Kari Liimo (14), Esko Karhunen (13), Seppo Kuusela (13) ja Sakari Pehkonen (13). Kova juttu! Pisteitä Juho tehtaili 731 ottelun ja 19 liigakauden aikana 5418, levypalloja jäi hyppysiin 2492 ja uran kolmosprosentiksi jäi mukava 36.2%. Ei huonosti mieheltä, josta ei edes pitänyt tulla koripalloilijaa.
Nenonen nousi vanhemmalla iällä Susijengiin ja pelasi ensimmäisenä suomalaisena kovatasoisessa Argentiinan liigassa. Hän edusti Suomessa kasvattajaseuraansa Tapiolan Honkaa kolmen kauden ajan, Joensuun Katajan riveissä vierähti kuusi kautta, Lapuan Kobrissa yksi ja Salon Vilppaassa viimeiset yhdeksän kautta. Salosta on muodostunut samalla perhe Nenoselle se kotikaupunki, jossa elämä jatkuu koripallouran jälleenkin. Eli eiköhän Nenonen nähdä tälläkin kaudella Salohallissa – katsomon puolella.
Vilpas teki radikaalin muodonmuutoksen tälle kaudelle ja joukkue uusiutui isolla kädellä. Tiedän, että päätös sivuun jäämisestä ei ollut ihanneratkaisu Juholle. Pelihaluja olisi edelleen ollut. Siksi arvostan tapaa, jolla pitkäaikainen varakapteeni asian otti vastaan. Ilman katkeruutta, ilman sensaatiokommentteja, tyynen viileästi ja pitkäikäisiä seuraihmisiä muistaen. Se on suuren ihmisen merkki.
Pakko myöntää, että kun joukkue kokoontui elokuussa ensi kertaa Salohallin yhteistreeneihin, tunnelmassa oli jotain outoa. Pukuhuoneen kulmapaikka oli tyhjä ja ne tutut ja huonot jutut eivät pulpunneet pukkarissa. Ikätoveri Mikko Koivisto näytti jääneen ammattikoululaisikäisten kaitsijaksi ilman tuttua olkapäätä.
202-senttinen kauppatieteiden maisteri kuuluu siihen pitkään listaan, joka on asustellut Hanhenkujan pihamökissä ja juuri sieltä alkoi yhteinen taipaleemme. Muuttokuorma saapui Lapualta Saloon kesällä 2015 ja käväisihän paikalla myös Juhon nykyinen Meri-vaimo. Tosin omaa tauluaan hakemassa, joka oli jäänyt Juhon tavaroiden joukkoon parisuhteen jäätyä tauolle. Tänä päivänä Nenosten perhe-elämä hymyilee Salossa, perhe kasvaa tammikuussa uudella jäsenellä ja Juhon pitää kiireisenä oman firmansa hommat.
Mitkä asiat Juho Nenosesta ovat jääneet mieleen? Niitä on paljon, mutta mainitaan nyt muutama. Ensimmäisenä nousee esille Juhon pettämätön tilannekomiikka. Se osaa aina yllättää ja otetaan tähän yksi maistiainen. Juhon auto oli kotipihalla parkissa hieman väärässä paikassa ja kävin pyytämässä häntä siirtämään sitä hiukan. Juho tuli avaamaan oven ja totesi: ”En mä viitsi” ja veti oven kiinni. Viiden sekunnin päästä hän avasi oven ja siirsi auton silmää iskien hölmistyneen isännän ihmetellessä vieressä.
Toisena täytyy mainita ammattimainen asenne kaikkeen koripalloon liittyvään. Valmennuksen ei ole tarvinnut puuttua miehen tekemisen tasoon treeneissä tai peleissä, se on ollut aina priimaa. Juho ei ole jättänyt myöskään pelaajia rauhaan, kun on ollut ison sanan paikka. Ja ääntähän Honka-kasvatista lähtee.
Kolmas on miehen tanssihalukkuus. Kun Vilpas lähti nousuun kevään 2016 jälkeen, Nenosen tanssituokiot Vilpas Ultrasin ja Forza Vilpuran kanssa voittopelien jälkeen ovat jääneet historiaan. Eivät ne välttämättä sulavia ole olleet, mutta se tunne on pääasia. Ja yleisö tykkäsi!
Vaakakupin toiselta puolelta täytyy todeta, että Juho ei ollut kovin hanakka tekemään lumitöitä ja yksi asia on jäänyt harmittamaan. Puhelin soi muutama vuosi sitten lauantai-illalla ja Juholla oli meneillään Haluatko miljonääriksi -ilta Petteri Koposen luona. Hän päätti kilauttaa kaverille ja pyysi apua kysymykseen ”Millä nimellä tunnetaan Kauniit ja rohkeat Ruotsissa?” Aika loppui enkä pystynyt auttamaan, mutta muistan loppuelämäni, että se on ”Glamour”.
Yhdeksän kautta Vilppaan paidassa on pitkä aika, joten eiköhän se tulla noteeraamaan myös seuran sisällä ensi kaudella. Varmaa on, että Juho Nenonen on juhlansa ansainnut.
*****
Sitten eurokentille. Hallitseva Suomen mestari BC Nokia lähti hakemaan lohkopaikkaa Mestarien liigaan Turkin Antalyaan, mutta luu jäi käteen heti avausottelussa. Romanian mestari BC Rilski Sportist oli parempi 71-64. Eli ei mitään yllättävää suomalaisittain nähtynä, sillä reitti Mestarien liigan lohkovaiheeseen on tehty niin kovin vaikeaksi. Ellet pääse suoraan 28 etukäteen sijoitetun armoitettuun joukkoon, karsintaturnauksiin lähtevien on voitettava kolme kovaa ottelua. Peli on kylmää, kotimatka alkaa heti ensimmäisestä tappiosta.
Suomalaisjoukkueiden historia Champions Leaguessa on karua luettavaa. Viime kaudella Kauhajoki vieraili samaisessa Antalyassa ja oli aseeton avauspelissä israelilaista Ironi Ness Zionaa vastaan lukemin 92-56. Karhubasketin kausi tosin jatkui kuuden ottelun verran FIBA Europe cupissa. Kaksi vuotta sitten kauhajokiset selvisivät Malagan karsinnoissa suoraan toiselle kierrokselle, mutta pelit jäivät silti yhteen. Slovakian Patrioti Levice puhalsi ilmat karhulaumasta selvin luvuin 81-57.
Kolme vuotta sitten Vilpas lähti mestarina Ateenan karsintoihin ja koki saman kohtalon avausottelussa romanialaista Cluj-Napocaa vastaan 106-97. Muistot Ateenan reissusta ovat varsin kaksijakoiset, sillä tuolloin elettiin koronan jälkeistä aikaa ja joukkueet elivät eristettyinä hotellissa. Kasvomaskit olivat jatkuvassa käytössä, ruokailut järjestettiin eri tiloissa ja oleskelua hotellin tiloissa pyrittiin välttämään. Akropolis-kukkula ja muut Ateenan historialliset nähtävyydet jäivät kokematta.
Edellisen kerran suomalaisjoukkue on menestynyt eurokentillä kaudella 2019-2020, jolloin Kataja Basket ehti pelata FIBA Europe cupin jatkolohkossa ennen koronan totaalista puhkeamista. Tälle kaudelle Kataja ja Kauhajoki eivät lähteneet ollenkaan mukaan tähän Euroopan neloskategorian sarjaan eikä BC Nokiakaan ole ymmärrettävästi siinä jatkamassa. Se ei vaan ole taloudellisesti kultakaivos.
Euroopan selkeä ykkössarjahan on Euroliiga, toisena Eurocup, kolmantena Champions League ja vasta neljäntenä FIBA Europe cup. Vuonna 2016 perustetun Mestarien liigan lohkovaiheeseen 2024-2025 kelpuutettiin 28 joukkuetta ja se täydentyy neljällä karsinnoista tulevalla joukkueella. Lokakuussa starttaava liiga on jaettu kahdeksaan lohkoon eikä sijoitettujen joukossa ole yhtään joukkuetta Pohjoismaista.
*****
Lopuksi kotoiseen Salohalliin. Perjantaina ja lauantaina Pormestarinkadulla saadaan esimakua alkavasta liigakaudesta, kun neljä korisliigalaista esittelee nykykuntoaan uusitulla parketilla. Vahvasti uudistunut Vilpas kohtaa perjantaina Kataja Basketin kello 20:00 ja lauantaina Kouvot kello 16:30. Turnauksen nimi on vaihtunut Hanhivaarasta SaloraGymiksi ja neljäs joukkue on Korihait, jota Vilpas ei kohtaa lainkaan. Niille, jotka eivät pääse paikalle SSS tarjoaa vaihtoehdon seurata Vilppaan otteita digilehden välityksellä ja kaksi muuta ottelua ovat nähtävillä Koristv:n kautta. Tervetuloa tutustumaan Salohallin uuteen värimaailmaan ja suomalaiseen huippukorikseen. Koris on parasta paikan päällä.
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)