Korisliigakausi 2024-2025 on ohi ennätysajassa ja mestaruusjuhlia vietetään tänä vuonna pääkaupungissa – ansaitusti. Harvoin on yksi joukkue dominoinut liigakautta, kuten Seagulls teki lokakuun alusta lähtien. Tai tarkemmin sanottuna ei koko kautta. Joensuun Kataja Basket näytti pitkään suosikin kovimmalta haastajalta voittaen kymmenestä ensimmäisestä pelistään yhdeksän ja toinen tappio tuli vasta marraskuun loppuhetkillä Pohitullista.
Seagullsin eka kymppiurakka toi tilille kaksi tappiota (Kauhajoki, BC Nokia), mutta mitä pitemmälle sarja eteni, sitä suuremmaksi kuilu kasvoi muihin joukkueisiin verrattuna. Seagulls jyräsi runkosarjan läpi saldolla 27/5 ja pudotuspeleissä 12 otteluun mahtui vain yksi tappio. Vilpas kaatui välierissä 4-0 ja Karhubasket finaalisarjassa samoin numeroin. Lokkien ainoa kotitappio tuli runkosarjan merkityksettömässä pelissä Kouvoja vastaan. Onnittelut pantterista Vesa, Kimmo, Timo sekä Mikko! Olette tehneet hienoa työtä ja nyt on juhlan aika. Kuten päävalmentaja Vertio totesi viimeisen finaalin jälkeen: ”Töihin meno on ollut helppoa joka päivä ja tulostakin tulee, koska meillä on sitoutuneet pelaajat sekä staffi ja office on antanut työrauhan.”
Tuskin stadissa mitään Kuopion kaltaista kansanjuhlaa nähdään, mutta faneille järjestetään yhteinen tilaisuus Kisahallissa. Vilpas organisoi oman fanitapaamisen Salohallissa pronssisen Joensuun reissun jälkeen ja mieltä lämmitti paikalle saapunut monisatapäinen yleisömäärä. Se kertoo, miten paljon oma joukkue merkitsee kannattajille. I divisioona B:n toisen kerran voittanut PeU Basket järjesti oman fanijuhlan Perniön liikuntahallilla. Valokuvia otettiin, nimmareita jaettiin ja mukavasti oli porukkaa sielläkin.
*****
Viime kaudesta poiketen tämän kevään play-offseista jäi jotenkin raaka maku. Mediumia ei saatu, well donesta puhumattakaan. Ainoa todellinen jännityssarja (3-2) nähtiin Vilppaan ja Korihaiden välillä, muut olivat enemmän tai vähemmän läpihuutojuttuja. Mistä se kertoo? Ovatko tasoerot seurojen välillä kasvaneet aiemmasta?
Seagulls oli omaa luokkaansa, mutta muuten en lähtisi väitettä allekirjoittamaan. Hopeajoukkue Karhubasketia ei veikkailtu finalistiksi vielä syksyllä, sillä Janne Koskimies lähti sarjaan todella nuorella ryhmällä. Kauhajoki pelasi kuitenkin nousujohteisen kevään ja ansaitsi hopeansa. Eiköhän se kirkastu Pohjanmaallakin, kun suurimmat pettymykset on saunottu pois.
Vilppaalle kauden päättäminen pronssimitaliin oli enemmän kuin sata jänistä ja kaudesta jäi hyvä maku suuhun. Pronssimitalia vähätellään turhaan ja se on voitettu mitali. Joensuussa loppukausi oli taatusti erimakuinen, mutta tulokseen vaikutti varmasti joukkueen ei-ideaalinen terveystilanne. Sairastupa on ikävä sana koripalloilussakin.
Korihait oli viime kauden tapaan lähellä mitalipelejä ja viimeisenä joukkueena pudotuspelipaikan varmistanut nuorekas Kouvot onnistui niistämään mestarien nenän kertaalleen. Vaikea sanoa, kuinka pettyneitä kaudesta Tampereella ja Loimaalla ollaan. Jos veikata pitää, Loimaalla ainakin vähemmän. Nokialla, Espoossa ja Kotkassa päästiin säästölinjalle runkosarjan päätyttyä ja Lapualla kauden päätöstä vietettiin hieman erilaisissa tunnelmissa. 13 vuoden liito Korisliigassa vaihtui I divisioonaan. Vai vaihtuuko sittenkään? Kobrat on kuin purkka farkkujen takapuolessa ja mikäli joku Korisliigan joukkueista ei saa taustojaan kuntoon, Lapuanjoen varrella kytätään ensimmäisenä vapautuvaa paikkaa. Vesi kielellä.
*****
Onko Korisliigan taso sitten laskenut aiemmista vuosista? Tähän voi helpommin yhtyä. Suomalaisia kärkinimiä siirtyy jatkuvasti Euroopan kentille eikä se voi olla näkymättä kokoonpanoissa. Nykyinen sarjajärjestelmä pitää huolen, että 22 ottelun runkosarjassa jokainen voitto on elintärkeä ajatellen ylempään jatkosarjaan pääsyä. Se aiheuttaa, ettei nuoria pelaajia juurikaan nähdä rotaatiossa – jotain Samu Adlerin kaltaista kummajaista lukuun ottamatta.
Laittaa varmasti monen nuoren miettimään, riittääkö itselle paikka liigajoukkueen penkillä vai onko järkevämpää siirtyä esimerkiksi I divisioonaan ja saada peliaikaa. Pelkkä alkuverryttelyn vetäminen harvemmin pelaajaa kehittää. Ensi kaudella ei muutoksia joukkuemääriin liene tulossa. Liigassa pelaa 12 joukkuetta, I divisioona A:ssa 12 ja I divisioona B:ssä 12. Mitkä ne joukkueet ovat, se varmistuu toukokuun puolivälin jälkeen.
Nyt eletään toukokuun toista viikkoa ja liigajoukkueet ovat olleet varsin maltillisia allekirjoitushommissa. Vilppaalla on koossa kahdeksan kotimaista sopimusta ja Kouvoilla seitsemän eli neljän ulkomaalaisen lisäyksellä tilanne näyttää paperilla hyvältä. Päättyneellä kaudella Korisliigaan listattiin 109 pelaajaa, joilla oli ns. home grow -status. Toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen liigajoukkueet ovat tehneet sopimukset 34 pelaajan kanssa ja niistäkin osa on sellaisia, ettei suurta pelillistä vastuuta ole luvassa. Paljon on siis pelaajia vapailla markkinoilla.
Suurimmat kysymysmerkit leijuvat kahden edelliskauden mestarin ympärillä, sillä Seagulls ja BC Nokia eivät ole julkaisseet mitään tulevan kauden suunnitelmista. Sama tilanne on Hongalla. Tilanteet voivat toki muuttua nopeastikin, mutta hiljaisuus vaan saa aikaan huhumyllyjä ja keskustelut taksitolpilla yltyvät. Tässä vaiheessa kevään suurimmat siirtouutiset ovat olleet Topias Jokelan ja Erik Muhosen muutto Kouvolasta Tampereelle, Sebastian Lindbergin sopimus Katajasta Vilppaaseen sekä jatkosopimukset Jalen Jacksonin (Korihait), Tevaun Kokon (Bisons) ja Avery Sullivan (Lahti) kanssa.
*****
Kauden parhaat valitaan lauantaina 17.5. Helsingin Kampin Kulttuurikasarmissa. Yksi valinta tehtiin Kauhajoella heti neljännen finaalin jälkeen, kun Seagullsin Rene Rougeau kävi pokkaamassa finaalien MVP-palkinnon. Raati oli ajan tasalla, siksi vakuuttavaa työtä viiden kullan Rougeau teki jälleen kerran. Mielenkiintoista nähdä, jatkuuko 39-vuotiaan konkarin menestyksekäs ura edelleen Korisliigassa.
Miehen urakertaus taitaa olla turhaa hommaa, mutta tehdään silti. Kolme vuotta University of Nevada Las Vegasissa, päätöskaudella 10.7/6.8. Meksikon, Venezuelan ja Israelin kautta Suomen Kauhajoelle huuhtomaan kaksi SM-kultaa. Kaksi kautta Ranskan Nantesissa ja paluu Pohjanmaalle nosti kultamäärän kolmeen. Nyt on menossa kolmas kausi Seagullsin paidassa ja Helsingin kämpältä löytyy kaksi kultaa ja yksi niukasti hävitty hopea. Miestä on aina hieno kuunnella haastatteluissa. Hän on kohtelias, analyyttinen ja ottaa aina vastustajat huomioon. 14 ammattilaisvuoden aikana Rougeau on jäänyt vain kolmesti alle 12 pisteen keskiarvoon. Korisliigan GOAT, voisi väittää.
*****
Lopuksi lähdetään pohjoiseen, sillä Oulusta kantautuu mielenkiintoisia uutisia. Oulu Basketballin raunioille perustettu ACO Oulu julkaisi torstaina tulevaisuuden näkymiään. Oulussa ehdittiin pelata yksi kausi SM-sarjaa (1966) ja vuoteen 2005 mennessä kahdeksan kautta I divisioonaa ONMKY:n ja Oulu Hitech Basketin nimillä. Oululaiset ovat pelanneet divaria kaikkiaan 15 vuoden ajan ja 2023 siirryttiin Oulu Basketballin aikaan. Sen taru loppui tänä keväänä ja ohjaimiin siirtyi oululainen miljonääri Tomi Kaismo, jonka tekemiselle on pakko nostaa hattua. Veikkausliigan AC Oulu, koripallon I divisioona A:n ACO Oulu sekä lentopallon AC Oulu Volley tulevat muodostamaan monilajiseuran, jollaista ei ole ennen Suomessa nähty.
Uuden ACO Oulun tärkein palanen julkaistiin torstaina, kun Itävallassa ja BC Nokialla hyvää työtä tehnyt Aleksi Koskinen palkattiin päävalmentajaksi. Vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulu on merkittävä teknologian keskus ja vilkkaana yliopistokaupunkina Suomen viidenneksi suurin kaupunki reilulla 216 000 asukkaalla. Upouusi ACO Basket mielii liigakartalle, joten jäädään odottamaan, miten sijoittaja Kaismon projekti etenee.
– Haluan ensi kauden joukkueeseemme sitoutuneita pelaajia, joilla on oikeasti varaa kehittyä. Jos Oulun koris on 10-15 vuoden päästä tosi korkealla tasolla, voin itse sanoa olleeni tuota rakentamassa, paaluttaa Koskinen.
*****
Kiitokset kaudesta 2024-2025. Toivotan kaikille valmentajille ja staffeille ansaittua lepotaukoa, pelaajille intoa treenata kesän ajan ja katsojille uuden kauden odotusta. Sehän starttaa vajaan viiden kuukauden päästä!
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)