Korisliigakauden 2024-2025 huipennus alkaa lauantaina, kun kauden kaksi parasta joukkuetta aloittavat taistelun pantterista Helsingissä. Vesa Vertion Seagulls on ollut kuin juna koko kauden ja Janne Koskimiehen Karhubasket on pelannut loistavat pudotuspelit tähän saakka. Pudotuspeleissä Seagulls lähetti Kouvot lomalle 3-1 ja Vilpas kaatui 4-0. Kauhajoki ei ole hävinnyt vielä peliäkään (Pyrintö 3-0, Kataja Basket 4-0), joten aivan oikeat joukkueet pelaavat kullasta. Toivotaan viime vuoden tapaan tasaista finaalisarjaa ja mikäs olisi sen hienompaa, jos ratkaisu nähtäisiin jälleen seiskapelissä.
*****
Vilppaan kausi päättyi viime viikonloppuna ja kauden pölyt pestiin pois Astrum-keskuksen saunassa. Ainakin presidentti on kauteen tyytyväinen. Pronssilätkä pujotettiin kaulaan huippujännittävässä Joensuun illassa ja mitali todellakin maistui. Olen vahvasti sitä mieltä, että pronssi oli Vilppaalle mestaruuden arvoinen. Parempaan ei vaan pystytty. Muutenkin pronssipeliä väheksytään aivan turhaan. Pitkä ja raskas kausi on upeaa päättää mitaliin. Ja yhdessä pelissä, kiitos! Aikanaan pronssista pelattiin systeemillä paras kolmesta ja se tuntuisi tänä päivänä suorastaan kidutukselta.
Pronssitilaston ykkönen kautta aikain on pääsarjan kovin mitalirohmu KTP, joka on pokannut 68 kauden aikana himmeimmät mitskut 12 kertaa. HNMKY on saalistanut kahdeksan pronssia, ToPo seitsemän. Jos katsotaan tämän kauden liigajoukkueita, mitalitilaston ykkösenä on KTP (6-7-12). Sitä seuraavat Tapiolan Honka (6-5-5), Kouvot (4-4-1), Pyrintö (3-5-1), Kauhajoki (3-2-1), Kataja (2-6-5), Bisons (2-2-1), Vilpas (1-3-1), Seagulls (1-1-4), Korihait (1-1-3) ja BC Nokia (1-0-0). Kobrilla ei ole yhtään mitalia SM-tasolta. Listasta toki voidaan olla monta mieltä, sillä esimerkiksi jo kuopatulla Espoon Hongalla on kymmenen mitalia ja lasketaanko Loimaan menestysvuodet nykybiisoneihin.
Vaikka Vilppaalla on vuosien varrelta yksi kulta keväältä 2021 ja kolme hopeaa vuosilta 2017, 2018 ja 2022, pronssisia lätkiä ei ole palkintokaappiin aiemmin eksynyt. Muistissa ovat liiankin hyvin ne vuodet, jolloin kauden päätöspeleissä jouduttiin katselemaan naapuria pokkaamassa mitalit, joten väännetään hieman veistä haavassa.
*****
Murheelliset nelossijat.
Kevät 1997, Tapiolan Urheiluhalli. Honka-Vilpas 124-72, Gordon Herbert vs. Tero Järvinen. ToPo oli pudottanut välierissä salolaiset puhtaasti 3-0 ja Mankkaalla peli lässähti heti kahden minuutin jälkeen. Tärkein lenkki Tick Rogers väänsi nilkkansa ja saumat yllätykseen menivät saman tien. James Dockery ja Bernard Harris heittivät 17 pinnaa mieheen, mutta Honka oli liian kova johtotähtinään Aleksi Wuorenjuuri 30, Roope Mäkelä 20, Daniel Watts 18, Michael Meeks 16 ja Jari Raitanen 14.
Kevät 2001, Salohalli 67-111, Lahden Urheilutalo 86-92. Timo Hakamaa vs. Bernard Harris. Pyrbasket pudotti Vilppaan välierissä voitoin 3-2 ja tuolloin pronssista pelattiin kahden ottelun yhteistuloksella. Homma vesittyi heti Salohallissa, jossa Namika Lahti jyräsi 44 pisteen kotiedun. John McDonaldin 25 pistettä oli laiha lohtu, kun Lahti iski kuusikolla Charles Edmonson 24, Teemu Laine 21, Jari Vekkilä 18, Tom Gustafsson 18, Andre Foreman 12 ja Juha Luhtanen 11. Vaikka Vilpas voitti Lahdessa kuudella pisteellä, ero oli karmea. Mastokaupungissa William Coley upotti 27, Tuukka Kotti 21 ja Sami Laaksonen 22 pinnaa mieheen. Kauden päätösvoitto ei paljoa lohduttanut.
Kevät 2019, Salohalli. Vilpas-KTP 97-98, Joonas Iisalo vs. Tomi Kaminen. Vilppaan fiilikset olivat vähissä katkeran välieräsarjan jäljiltä. Kouvot pudotti Vilppaan finaalista voitoin 4-3 Juho Nenosen istuessa Salohallin katsomossa varsin kyseenalaisen pelikiellon ansiosta. Tyrell Nelson onnistui seitsemän sekuntia ennen summeria kahdessa vapaaheitossaan ja kun Teemu Rannikon viimeinen heitto ei osunut, Kotka juhli pronssit kaulassa. Tappio ei edes suuremmin ketuttanut, tavoite oli jossain aivan muualla.
Kevät 2023, Motonet Areena, Joensuu. Kataja Basket-Vilpas 107-96, Petri Virtanen vs. Jussi Savolainen. Kataja vei salolaisia kuin kuoriämpäriä ja johti peräti 26 pisteellä. Vilpas nousi Mikko Koiviston huikealla päätöskympillä rinnalle ja Ira Leen tasoituksella jatkoajalle. Extra-ajalla Katajan siivittivät voittoon etenkin Galin Smith 26, Rahlir Hollis-Jefferson 25 ja Tuomas Hirvonen 16, Vilppaan onnistujat olivat Ira Lee 16, Quentin Goodin 16 sekä reilussa kymmenessä minuutissa 16 pistettä nakuttanut Mikko Koivisto. Joensuusta oli pitkä matka kotiin.
Kuten äskeisestä voi päätellä, viime lauantainen matka Joensuusta oli huomattavasti miellyttävämpi – eikä pelkästään ”varikkopysähdysten” myötä. Kiitos Mikkeli ja Lahti!
*****
Onnittelujen aika.
Joensuun pronssipelissä nähtiin yhden aikakauden päätös, kun Kataja Basketin pitkäaikainen joukkueenjohtaja Jukka Törmälä jätti hyvästit Korisliigalle. Näitä tervaskantoja on enää hyvin vähän jäljellä ja oli kunnia olla paikalla saattamassa ”Jukia” lomamoodiin. Törmälä otti onnittelut vastaan kyynel silmäkulmassa ja kaikesta näki, että rinnassa sykkii suuri sinivalkoinen katajasydän. Kesällä 70-vuotispäiviään viettävän Törmälän pitkä ura alkoi vuonna 2000 ja pitää sisällään kaksi SM-kultaa, kuusi SM-hopeaa, viisi SM-pronssia ja neljä Suomen cupin voittoa. Jukka, kiireet ovat nyt ohi ja muista nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta. Voisi kuvitella, että ”Vatupassimies” tulee olemaan tuttu näky Motonet Areenalla myös tulevaisuudessa – tosin katsomon puolella.
Seuraavat onnittelut menevät Lahteen Kristian Palotien ryhmälle ja etenkin Roope Suoniolle. Putoaminen Korisliigasta ei lahtelaisia lannistanut, vaan Suonio kasasi Lahti Basketballille joukkueen, joka koki kauden aikana yhden tappion. Yhden. Ei siis voi puhua mistään tuurinoususta. Lahden Energia Areenan yleisömäärästä I divisioonassa moni liigajoukkue olisi kateellinen, joten sen puolesta asiat ovat jiirissä. Viimeinen finaali houkutteli paikalle peräti 1805 katsojaa, mikä on I divisioonan kaikkien aikojen ennätys. Voikin huoletta veikata, että LaBa tulee nostattamaan ensi kaudella Korisliigan yleisömäärää verrattuna putoaja Lapuan Kobriin. Se on aina positiivinen asia koko liigan kannalta.
Finaalin hävinnyt osapuoli JBA Jyväskylästä ansaitsee myös kunniamaininnan, sillä keskisuomalaiset pelasivat kolmatta kertaa peräkkäin I divisioona A:n finaalissa. Vaikka terävin kärki viedään JBA:lta joka vuosi liigaympyröihin, Monnarilla tehdään Mikko Tupamäen johdolla hyviä asioita vuodesta toiseen. JBA:n finaalivastustajat eivät ole viihtyneet divarissa pitkään, sillä kaksi vuotta sitten nousija oli Bisons, viime kaudella Honka ja nyt Lahti Basketball. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisella nipulla Kobrat lähtee tulevaan divarikauteen ja nähdäänkö vuoden päästä liigassa toinen joukkue Pohjanmaalta.
*****
Valintojen maailma.
Kauhajoen Andre Gustavson teki harvinaisen tempun, kun hänet valittiin kuukauden pelaajaksi maaliskuussa. Näitä valintoja ovat yleensä hallinneet ulkomaalaisvahvistukset. Gustavsonia ennen valinta on kohdistunut kaksi kertaa Jeremiah Woodiin ja kunnian ovat saaneet kerran Kalib Boone, Rene Rougeau ja KeShawn Curry. Huhtikuun pelaajaa ei ole vielä valittu, mutta suuri vääryys ei olisi, jos valinta osuisi Lassi Nikkariseen. Hän vaan tekee muut pelaajat ympärillään paremmiksi ja se on harvinaisempi piirre pelaajassa.
Viime kaudella kotimainen pelaaja valittiin kuukauden parhaaksi kahdesti. Erik Sajantila oli lokakuun ykkönen, Topias Palmi joulukuussa. Muut valinnat olivat Mar`Qualen Grant, Tucker Richardson, Javion Ogunyemi sekä Jalen Jackson.
Jatketaan valinnoilla eli finaalien tuomaristo tullaan valitsemaan seitsikosta Elias Anttonen, Joona Haaja, Lauri Jäämaa, Jaakko Kaunisto, Karol Kowalski, Ari Mikkola ja Ville Selkee. Listalta ei löydy suuria yllätyksiä ja erot viime kevääseen ovat vähäiset. Silloin pillin varressa nähtiin Anttosen, Haajan, Kauniston, Kowalskin ja Mikkolan lisäksi tähän kauteen lopettanut Miltos Ioannidis sekä Ari Malkamäki. Vuoden tuomariksi nimetty Ville Selkee ei viheltänyt liittyen aiempaan Nokia-taustaansa.
Presidentti tekee lopuksi omat valintansa kauden parhaista, suluissa viime vuoden paras.
Vuoden pelaaja (Topias Palmi) – Lassi Nikkarinen, Seagulls
Vuoden ulkomaalaispelaaja (Both Gach) – Rene Rougeau, Seagulls
Vuoden puolustuspelaaja (Thomas Tumba) – Eero Innamaa, Vilpas
Vuoden kuudes pelaaja (Thomas Tumba) – Samu Adler, Vilpas
Vuoden kehittynein (Teemu Suokas) – Topias Jokela, Kouvot
Vuoden tulokas (Oliver Kanden) – Andre Gustavson, Karhubasket
Vuoden valmentaja (Greg Gibson) – Janne Koskimies, Karhubasket
Vuoden erotuomari (Ville Selkee) – Ville Selkee, kuudes kerta, viides putkeen
Finaalin MVP (Both Gach) – jää nähtäväksi
Bonuksena presidentin lisäkategoriat:
Vuoden vaihto – Gage Davis-McMurrin, BC Nokia
Vuoden yllättäjä – Jeremiah Wood, Bisons
Vuoden tyylikkäin – Zaccheus Darko-Kelly, Kataja Basket
Vuoden tasonnosto – Shawn Hopkins, Seagulls
Vuoden nopeimmat kädet – Quan Jackson, Karhubasket
Vuoden nopeimmat jalat – Tevaun Kokko, Bisons
Vuoden epäonnisin – Roydell Brown, KTP Basket
Vuoden aliarvostetuin – Joona Tuomala, Kobrat
Vuoden jäähyväiset – Antero Lehto, Pyrintö / Tuukka Kotti, Honka
Keväisin terveisin, Presidentti (se toinen salolainen)