Vilppaan kotisivuilla voitte lukea jatkossa tarinaa Presidentin kynästä. Ajatus tällaisesta palstasta lähti pienen ryhmän toiveesta ja aiheet tulevat vaihtelemaan taivaan ja maan välillä. Eikä näitä tarinoita kannata pitää absoluuttisena totuuksina, ennemmin suomalaiseen korismaailmaan hurahtaneen kuusikymppisen miehen henkilökohtaisina mielipiteinä. Valitusoikeutta ei ole ja toivottavasti edes jotakuta kiinnostaa. Voi lukea, ei ole pakko.
*****
Tämä palsta tulee kulkemaan vahvasti koripallon ympärillä, koska koripallo on maailman suosituimpia urheilulajeja ja yksinkertaisesti vaan niin hieno peli. Ylivoimainen ykkönen on jalkapallo, jonka suosio kattaa läpi kaikkien maanosien ja harrastajia on yli 250 miljoonaa yli 200 maassa. Jalkapallofaneja lasketaan olevan noin 3,5 miljardia tällä pienellä planeetallamme. Katsontatavasta riippuen ykkönen voisi olla myös viime vuosina valtavasti suosiotaan kasvattanut E-urheilu, vaikka monet eivät sitä urheiluna pidä. Joka tapauksessa E-urheilun suosio ja näkyvyys ovat nousseet myös urheiluvedonlyönnissä.
Mikäli puhutaan puhtaasti fyysisistä lajeista, listan kakkosena on meille eurooppalaisille vieraampi kriketti. Sillä on 2,5 miljardia fania ja suurena lajina se toimii mm. Intiassa, Pakistanissa, Australiassa ja Englannissa. Seuraavana listalla tuleekin koripallo, jonka kannattajia lasketaan olevan maailmanlaajuisesti 2,3 miljardia, eikä vähiten NBA:n vuoksi. Kiitokset hienosta lajista voidaan laskea kanadalaisen James Naismithin ansioksi. Hän halusi kehittää lajin, jossa ei olisi taklauksia ja fyysinen kontakti pidetään vähäisenä. Opettajana toiminut Naismith naulasi kaksi luumukoria koulunsa liikuntasalin seinälle, laati pelin säännöt ja siitä se alkoi, 133 vuotta sitten.
*****
Aloitetaan tutusta Korisliigasta ja sen kehitysnäkymillä. Kun puhutaan Korisliigan sarjajärjestelmästä, mielipiteitä riittää laidasta laitaan. Kuluvalla kaudella jatketaan kiitosta saaneella sapluunalla, jossa 12 joukkuetta pelaa 22 ottelun kaksinkertaisen runkosarjan ja sen jälkeen porukka jaetaan kahtia ylempään ja alempaan jatkosarjaan. 10 jatkosarjaottelun jälkeen kaikki ylemmän lohkon kuusi parasta selviytyvät pudotuspeleihin ja mukaan pääsee alemman jatkosarjan kaksi parasta.
Sarjamuoto on toiminut mainiosti kaudesta 2021-2022 lähtien ja kilpajuoksu ylemmän jatkosarjan paikoista on ollut jännittävää seurattavaa joka vuosi. Eikä tämäkään kausi tee poikkeusta, sillä seitsemän joukkuetta kisaa edelleen neljästä paikasta auringossa. Seagulls ja BC Nokia voivat rauhassa valmistautua jatkopeleihin, mutta Joensuussa, Ukissa, Kauhajoella, Salossa, Kotkassa, Kouvolassa ja Lapualla voittoja vielä tarvitaan.
Vaikka nykyjärjestelmä on mielenkiintoinen ja runkosarjan jokaisella pelillä on merkitystä, soraääniä on myös kuulunut. 22 ottelun sprinttikisassa etenkin nuorten pelaajien peluutus jää väkisinkin vähemmälle, kun voittojen merkitys korostuu. Tosiasia on silti se, että jos nuori on tarpeeksi hyvä, hän kyllä vastuuta saa. Ja onneksi joillakin seuroilla on kehitysjoukkue, jossa lupaavat nuoret saavat peliaikaa ja siksi PeU Basketin kaltaiset seurat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita liigajoukkueille.
Kaudella 2020-2021 tahkottiin vielä 44 ottelun runkosarjaa ja systeemi ei ollut etenkään valmentajien mieleen. Harjoitteluun ei jäänyt riittävästi aikaa ja se ongelma on nykysysteemin aikana ainakin poistunut. Tällä kaudella otteluohjelma on ollut ennätyslöysä, koska europeleihin osallistuville (Karhubasket, Kataja Basket) haluttiin antaa mahdollisuus valmistautua kunnolla. Ymmärrettävä päätös, mutta se on antanut muille kymmenelle joukkueelle jopa liian paljon treeniaikaa ja liian vähän tapahtumia. Pääasiassa yhden pelin viikkotahti ja seuraavan kotipelin venyminen vaikkapa kolmen viikon päähän on raskasta seurojen taloudelle. Pääsylipputulot ovat kuitenkin merkittävä osa budjettia ja totuus on, että yksikään Korisliigan seura ei kylve rahassa. Tuskin Pohjanmaallakaan ollaan asiasta eri mieltä. Ihannetilanne ottelumäärän kannalta olisi kymmenen joukkueen sarja, joka pelattaisiin nelinkertaisena ja matsimäärä olisi 36 ennen pudotuspelejä. Ajatus on utopistinen, sillä liigatasoisia joukkueita on enemmän kuin kymmenen ja hyvä niin.
*****
Korisliiga mielletään Suomessa pienten paikkakuntien lajiksi ja sitähän se on. Kaupunkien asukaslukulistalta löytyy Kauhajoki 12 764, Lapua 14 112, Uusikaupunki 15 105, Loimaa 15 402 ja Nokiakin (35 361) jää selvästi alle 50 000 asukkaan keskukseksi. Kymmenen suurimman kaupungin joukosta liigaa pelataan vain Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. Olisiko Korisliigan katsojamäärille etua, mikäli kymppikärjestä Espoo, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio tai Pori saisivat Korisliigajoukkueen jalkeille? Tuskinpa, sillä suuren ja mahtavan jääkiekkoliigan kanssa on Suomessa vaikea kilpailla katsojista. TOP-10 Liigakartalta puuttuvat vain Espoo ja Vantaa ja pienin liigacity on sijalta 29 löytyvä Rauma (38 711).
Onneksi koriksen halliolosuhteissa tulevaisuus näyttää paremmalta. Salossa ollaan saatu nauttia Salohallista jo lähes 25 vuoden ajan ja halli on edelleen ihanteellinen Korisliigaan, VIP-tiloja ja aitioita lukuun ottamatta. Kauhajoen IKH Areena, Joensuun Motonet Areena ja Lahden Energia Areena saavat pian seurakseen Uudenkaupunkiin keväällä 2025 valmistuvan Suomen monipuolisimman monitoimijatalo Wintterin ja Nokian uusi palloiluhalli valmistuu jo tänä syksynä. Hyvä näin.
*****
Moni tuttu tai vähemmän tuttu kyselee usein, miten jollakin riittää intoa reissata kolmekymmentä vuotta Suomea ristiin rastiin pitkillä vieraspelimatkoilla. Vastaan aina, että kivaahan se on ja bussiin on aina nastaa hypätä mukavassa seurassa. Toki Vilppaankin vieraspelimatkat ovat muuttuneet vuosien varrella. Alkuaikoina reissut olivat vähemmän kivoja, koska matkat tehtiin seuran omalla bussilla ja kalusto oli kuin kivikaudelta. Loppuun ajettujen Scanioiden ja Vanajien matkamittarit näyttivät hurjia kilometrilukemia ja kovilla talvipakkasilla sivuikkunat aukenivat vasta matkan puolivälissä. Välillä etuovi piti varmistaa köyden avulla, ettei se aukea vauhdissa. Muistissa on yhä pelireissu Äänekoskelle, jolloin vaihteet jäätyivät paukkupakkasella jo menomatkalla ja paluumatka Saloon tultiin pelkästään kuutosvaihteella. Siinä oli jännitettävää, miten Aallon Jarkka selviää esimerkiksi Jämsän liikenneympyrästä. No selvisihän se.
1990-luvun huippuhetket koettiin, kun porukalla asennettiin vanhaan Scaniaan VHS-nauhuri ja pieni televisio. Pakkaset toivat omat ongelmansa silloinkin, mutta päästiin silti nauttimaan leffoista. Sitä ennen ajankuluna oli kortinpeluu ja niitä tunteita herättäviä kingo-pelejä on edelleen ikävä. Jossain vaiheessa kortinpeluu hiipui ja staffin kesken siirryttiin tietokilpailujen pariin. Kivaa oli sekin.
Nykyään matkustetaan Salon Tilausmatkojen nykyaikaisilla busseilla eikä enää tarvitse palella. Nakkikeitintä ei löydy, mutta etupäässä pyörivät elokuvat ja takapään pelaajien valtakunnassa jokainen tekee omia juttujaan. Olen yrittänyt antaa vinkkejä taakse klassikkoleffoista, mutta kiinnostus on ollut vähäistä. Nuoret eivät näköjään ymmärrä hyvän päälle.
Elokuvista puhuttaessa hyvä leffa kestää vaikka kuinka monta katsontakertaa. Se on fakta. Leffavastaavana olen etsinyt jo vuosia muutamaa makupalaa, joten tässä nöyrä pyyntö lukijakunnalle. Jos dvd-hyllystäsi löytyy tarpeettomana Franklin J. Schaffnerin ohjaama ”Brasilian pojat” (1978) tai John Boormanin ”Syvä joki” (1972), otan ne vastaan suurin kiitoksin.
Palataan asiaan uusin aihein,
terveisin Presidentti (se toinen salolainen)