Korisliigakevään seuraaminen on tapahtunut Salossa poikkeavissa tunnelmissa. Vilppaan tiehän katkesi jo puolivälieriin Kauhajoen pimenevässä illassa 13. huhtikuuta ja normaalia pitemmästä kesälomasta on joutunut nauttimaan viimeksi keväällä 2016, koronakausi pois lukien. Eli onhan siitä aikaa. Suuri vääryys ei silti ole, että Helsinki Seagulls ja BC Nokia pelaavat toukokuisia finaaleita. Ne ovat olleet Korisliigan kaksi parasta joukkuetta läpi kauden, joten oikeus on varmasti toteutunut.
Suurta rumpujen pärinää aiheutti pohdinta finaalien pelipaikasta ja maito kattilassa meinasi kiehua jo ylikin. Kädenvääntö välillä Westerholm-Pirhonen saatiin onneksi päätökseen ja näädät saivat pelata historialliset finaalinsa omassa tutussa hallissa. Varmasti oikea päätös. Kisahalli oli pelipaikkana itsestään selvyys, koska pääkaupungin halliongelmat tiedetään. Tummat pilvet ovat viime tietojen mukaan leijailemassa Helsinki Gardenin yltä ja mielenkiinnolla odotellaan, mihin suuntaan 2,5 hehtaarin kokonaisuus nitkahtaa. Jos rahoitus järjestyy ja päätökset rakentamisesta toteutuvat, ensimmäiset iskut maaperään voitaisiin tehdä jo vuoden 2025 aikana ja hulppean monitoimiareenan ovet aukeaisivat 2029. Kun Helsinki Gardenin kokonaiskustannusarvio liikkuu yli 800 miljoonassa, päätökset eivät ole helppoja. Toisaalta, mikäli Helsinki ei halua jatkossa päästää kaikkia Suomen suurtapahtumia Tampereen Arenalle, jottain tarttis tehrä…
Nokialla poikkeusluvalla toimiva Harjuniityn liikuntahalli nousi avausfinaalin aattona otsikoihin – jopa liikaakin. Finaalit ovat kuitenkin osoittaneet, että yleisömäärältään alimittainen BC Nokian varahalli on ollut tunnelmaltaan erinomainen ja olisi ollut vääryys ajaa näädät evakkoon kotiluolastaan. Eri asia sitten on yleisömäärät, joista finaaleissa on saatu nauttia. Avauspeli Kisahallissa kokosi 1053 katsojaa, kakkosfinaali Nokialla 899, kolmas kohtaaminen Helsingissä 1016, neljäs Nokialla 958 ja viides Mannerheimintiellä 1078. Se tekee keskiarvoksi noin tuhat silmäparia, joten yleisöluku tulee jäämään historiaan. Jos loppuotteluissa olisivat kisanneet vaikka IKH Areenan Karhubasket ja Salohallin Vilpas, olisi liikuttu aivan eri lukemissa. Kauhajoki keräsi katsojakeskiarvoksi 1751 katsojaa, Vilpas oli hyvä kakkonen 1362 katsojalla.
Mikäli BC Nokian menestys jatkuu samana ensi kaudella, nykyongelma poistuu uudella Kankaantaankadun kotiareenalla. 1900 istumapaikkaa ja areenamallinen katsomo takaavat upeat puitteet Greg Gibsonin miehistölle sekä Nokian KrP:lle jo ensi kaudella. Millä nimellä uutta 2700 ihmistä vetävää Areenaa tullaan kutsumaan, se selviää kesän aikana. Nokia Arena ei tule kyseeseen, sillä sellainen löytyy jo Tampereelta. Jos BC Nokia nostaa pantteria viikon sisällä, ehdotus voisi olla Gibson Arena. Coach Greg on tehnyt hienoa työtä Aleksi Koskisen kanssa joukkueen peräsimessä ja patsaan sijasta uuden Areenan voisi nimetä näin. Nokian salibandyporukka tuskin kannattaa ajatusta…
*****
Kymmeneltä liigajoukkueelta kausi on jo paketissa ja tulevan kauden kokoaminen on käynnissä. Onnittelut Tapiolan Hongalle sarjanoususta ja tervetuloa takaisin Korisliigaan. Lahdessa fiilikset ovat matalammalla, mutta eiköhän Roope Suonio ja kumppanit suunnittele divarivisiitistä yhtä nopeaa kuin Espoossa. Kevään mielenkiintoisia juttuja ovat siirtomarkkinoiden tapahtumat. Huhuja sekä tietäjiä riittää taksitolpilla. Tällä kaudella liigassa pelanneita kotimaisia on jälleen lähdössä ulkomaille ja se tulee auttamatta näkymään ensi kauden kokoonpanoissa. Kun kotimaan pelaajamarkkinat ovat rajalliset ja ulkomaalaisten määrä on rajattu neljään, samojen pelaajien perässä juoksee useampi joukkue. Toki on mahdollista, että pelaajavirtaa tulee myös Suomeen päin. Sekin nähdään.
Meillä Salossa ollaan ihan hyvässä vauhdissa ja selvää on, että ensi kaudelle joukkue muuttuu vahvasti. Kokeneet Juho Nenonen ja Riku Laine sekä nuoremman kaartin Teemu Suokas ja Onni Mäkynen eivät jatka Pormestarinkadulla. Tulopuolella Vili Nyman (KTP) ja Eero Innamaa (Karhubasket) tuovat varmasti piristäviä tuulia salolaisyleisölle. Kun siihen lisätään jatkosopimusmiehet Mikko Koivisto, Luukas Vaara ja Thomas Rönnholm sekä neljä uutta ulkomaalaisvahvistusta, perusrunko vaikuttaa kilpailukykyiseltä. Lopullinen se ei vielä ole, joten odotellaan rauhassa.
*****
Ulkomaalaisvahvistusten rekrytointi on aina arpapeliä, ellet sitten palkkaa kolminkertaista vuoden ulkomaalaispelaaja Marcus Grantia (kolme kultaa, kaksi hopeaa, yksi pronssi) tai Rene Rougeauta. Grantia (Kouvot, Lahti, BC Nokia, Honka) ei kannata enää harkita, sillä miehellä on mittarissa jo 50 ikävuotta. Rougeau on taas kerran osoittanut, mitä voittava joukkue tarvitsee. Kolme SM-kultaa Kauhajoella ja neljäs Seagullsissa kertovat kaiken University of Nevada Las Vegasin kasvatista. Rekrytointivaiheessa pelaajan taidot ovat tärkeitä, mutta varmasti yhtä tärkeää on luonne ja sopivuus joukkueeseen.
Suomen paras koripallolehti Salon Seudun Sanomat laati alkuvuodesta Vilppaan kaikkien aikojen joukkueen tuhannen pääsarjaottelun kunniaksi se näytti seuraavalta: takamiehet Teemu Rannikko, Tim Kisner, Ilpo Jalonen, Aatu Kivimäki ja Roope Ahonen. Laiturin paikoille kelpuutettiin Mikko Koivisto, Juho Nenonen, Jukka Kataja, Bernard Harris ja Chris Cameron. Korin alta löytyivät Jeremiah Wood sekä Faisal Abraham eli asiantuntemusta toimituksesta löytyi.
Vilppaassa on käynyt 24. liigavuoden aikana reilusti yli sata ulkomaalaisvahvistusta ja nostetaan heistä yksi näin joukkueenjohtajan silmin ansaitulle korokkeelle. Kriteerinä ovat tietysti pelitaidot, mutta yhtä vahvasti pelaajan oma persoona. Ensimmäisenä Presidentin maininnan ansaitsee Salkkarinkin tusinaan päässyt Tim Kisner, joka teki kaudella 2004-2005 harvinaisen tempun voittamalla sekä liigan pistetilaston (28.3) että syöttötilaston (5.52). Kisner pelasi kaudella 2004-2005 Vilppaan paidassa 33 ottelua 38:41 minuutin keskiarvolla, upotti vaparit 85.3%, kakkoset 51.0% ja kolmoset 42.4%.
Takamiehen heittotaidosta kertoo tilasto, jossa Timi upotti kolmosen sisään 40 peräkkäisessä liigapelissä. Listan ykkösenä taitaa edelleen olla Jukka Toijala, joka onnistui tempussa peräti 81 peräkkäisessä ottelussa kausina 2002-2004. Salon huippukaudella Kisner voitti myös Sparliigan IS-tähtikisan, jonka joku saattaa vielä muistaa. Siinä jokaisessa pelissä jaettiin kentän kolmelle parhaalle punakeltaisia IS-tähtiä ja Kisner kuittasi kauden päätteeksi 3400 euron palkintoshekin ennen Monte Cummingsia ja Juha Steniä. Kisnerin lisäksi IS-tähtikisan voittivat edellisinä vuosina PuHun Erron Maxey, Hongan Lonnie Cooper sekä ainoana suomalaisena LrNMKY:n Pasi Riihelä.
Kisnerin saapuminen Vilppaaseen oli itse asiassa vahinko, koska sopimuksen tehnyt Preston Murphy ei koskaan Saloon saapunut. Sopimus Kisnerin kanssa sorvattiin pikaisesti päävalmentaja Tommi Koskisen johdolla. Michiganin Hopkinsista kotoisin oleva ”Timppa” kuuluu kaartiin, jonka kanssa huumori ja juttu vaan klikkasi ja yhteydenpito on jatkunut lähes 20 vuoden ajan.
182-senttinen Kisner pelasi yliopistokorista Central Michiganin kapteenina ja hän johdatti 2001 joukkueensa konferenssimestaruuteen. Collegen jälkeen hän jatkoi pari vuotta jenkkien CBA- ja USBL-liigoissa ja ura Euroopassa alkoi Puolasta, Czarni Slupskista. Vilppaasta matka jatkui Espoon Honkaan kolmeksi kaudeksi ja ura päättyi lopulta Puolaan, Arka Gdyniaan 2008.
Tim Kisnerin peliura päättyi aivan liian aikaisin kolmekymppisenä selkä- ja jalkavammoihin. Luonnollinen jatko uralle oli siirtyä valmennuksen pariin ja hän toimi rapakon takana mm. Fresno Pacific Universityn päävalmentajana. Kisner erosi jo vuosia sitten Salon aikaisesta vaimostaan ja on nykyään uudessa liitossa Stephanien kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi poikaa, Junior (11) ja Myles (8) ja Timin valmentajaura on tällä hetkellä tauolla. Eikä Vilpas-legenda halaja parhaillaan takaisin sorvin ääreen.
– Perhe voi hyvin ja on hienoa viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Coachina olen lähinnä omille pojilleni, viestitti Kisner viimeksi.
SSS järjesti vuonna 2020 äänestyksen lukijoilleen Vilppaan kaikkien aikojen parhaasta ulkomaalaispelaajasta ja ykköseksi nousi yllätys, yllätys – Tim Kisner 23.7% ääniosuudella. Kakkonen oli Faisal Abraham (22.6%) ja kolmas Tim Coleman (12.4%).
– Pidän suuressa arvossa sitä, että minun tekemiseni koetaan Salossa näin suurella positiivisuudella. Arvostan tällaisia äänestystuloksia varmasti enemmän nyt kuin vielä pelivuosinani olisin tehnyt. On hienoa näyttää tämäntyyppisiä kunnianosoituksia vaimolleni ja lapsilleni, kommentoi Kisner äänestyksen jälkeen. Toivotaan, että Kisner nähtäisiin vielä kerran Salohallissa kannustamassa punavalkoisia kotivoittoon! Presidentti palaa muihin mieleen jääneisiin ulkomaalaisvahvistuksiin seuraavissa jaksoissa.
Keväisin terveisin Presidentti (se toinen salolainen)
