Nyt se on päätetty ja pulinat pois. Korisliiga hautaa viisi vuotta käytössä olleen sarjajärjestelmän ylä- ja alajatkosarjoineen ja ensi kaudella siirrytään kolminkertaiseen runkosarjaan. Uskoisin, että monella liigapaikkakunnalla hautajaisissa ei vieritetä surun kyyneliä. Uudistusta on käyty läpi seurakokouksissa ja Koripalloliiton liittohallitus siunasi Korisliigan johtoryhmän esityksen kokouksessaan. Muutos sarjajärjestelmään juontaa juurensa seurojen toiveista, koska nykyisessä systeemissä on ollut liikaa valuvikoja. Käydäänpä läpi pikaisesti, mitä uudistus tuo tullessaan.
*****
Ottelumäärän kasvu. Nykyisessä 32 ottelun runko + jatkosarjassa ottelumäärä on koettu liian pieneksi ja toisena vaihtoehtona pöydällä ollut 44 ottelun nelinkertainen runkosarja koettiin enemmistön mielestä liian raskaaksi. Vaikka uudessa sarjajärjestelmässä runkosarjan ottelumäärä ei tule nousemaan kuin kahdella pelillä, Suomen cupin lisääminen ohjelmaan tuo niitä kaivattuja lisäpelejä. Menestyksestä riippuen 2-7 ottelun verran ja olisi hyvä, jos ensimmäiset ottelut saataisiin ohjelmaan jo ennen runkosarjan alkua. Merkittävien pelien pelaamiselle jo preseasonilla täältä vahva peukku. Suomen cupin pelaamistapa tullaan vahvistamaan myöhemmin.
Ajallisesti runkosarja olisi tarkoitus aloittaa syyskuun lopulla ja 34 ottelun jälkeen sijoitukset olisivat selvillä maaliskuun puolivälin jälkeen. Pantteripatsaan koti selviäisi samoihin aikoihin kuin nytkin. Kuulostaa hyvältä.
Ennakoitavuus. Haudattavan järjestelmän huonoiksi puoliksi koettiin ennen kaikkea ennakoitavuuden puute. 22 ottelun runkosarjan jälkeen seuroilla oli hankalaa saada haluamiaan pelipäiviä muiden lajien keskeltä ja aikaa otteluohjelman suunnitteluun oli liian vähän. Liigakiekon paikkakunnilla päällekkäisyyksiä ei voitu välttää ja se näkyi kilpailuna katsojamääristä. Meillä kaupungin hallinnoimassa Salohallissa soviteltavaa aiheuttavat etenkin LP Viestin (lentopallo) ja FC Halikon (futsal) pelit sekä jokavuotiset messut, konsertit, tanssikisat… Esimerkiksi tällä viikolla alkavat ilma-aseammunnan SM-kisat aiheuttavat, että välierät Korihaita vastaan aloitetaan Salohallissa vasta ensi viikon maanantaina.
Ongelmaksi koettiin myös se, että pudotuspelijoukkueista 6/8 oli selvillä jo tammikuun aikana eivätkä joukkueiden kuntokäyrät enää olleet pudotuspeleissä ylöspäin. Myös yleisömäärät putosivat joka vuosi jatkosarjojen käynnistyttyä. Ensi kaudella joukkueet pääsevät laatimaan koko 34 ottelun runkosarjaohjelmansa jo kesällä. Se on iso plussa.
Pudotuspelien merkitys. Seurojen talouden kannalta pudotuspelit näyttelevät isoa roolia ja niiden määrää ei haluttu tiputtaa. Jatkossakin mennään paras seitsemästä -systeemillä puolivälieristä lähtien ja jokaiselle on luvassa ainakin kaksi kotiottelua. Kaavion mukaan mennään jatkossakin ja se näyttää tältä: 1-8/9 vs 4/5 ja toisella puolella 2-7/10 vs 3/6. Itse olisin nähnyt parempana vaihtoehtona sen, että paras kohtaa aina heikoimman.
Uutuutena otetaan mukaan jääkiekostakin tutut play-init. Kuudelle parhaalle avautuu entiseen tapaan suora paikka pudotuspeleihin, mutta nyt myös sijoille 9 ja 10 jääneillä on mahdollisuus jatkaa kauttaan. Näin esimerkiksi runkosarjan alussa tapahtuneet loukkaantumiset voidaan kompensoida hyvällä kevätkaudella. Oikeudenmukaista.
Ranking. Kolminkertaisesta sarjasta ei saa koskaan aivan tasapuolista kaikille ja pelkästään matkustuksen kannalta on eroa, ajatko sen kolmannen kierroksen pelin Salosta Joensuuhun vai Loimaalle. Siihen ei saa kuitenkaan liikaa tuijottaa. Ensi kaudella ensimmäisen kierroksen 11 ottelua mennään tämän vuoden sijoitusten perusteella ja ottelupari 12 määräytyy myös rankingin mukaan. Esimerkiksi rankingin ykkönen saa kotiinsa sijoille 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 sijoittuneet joukkueet ja matkustaa vieraskentille sijoille 8, 9, 10, 11 ja 12 päättynyttä vastaan. Puuttuvalle ottelulle 12 löytyy kaavio, jossa rankingin joukkueet 7-12 saavat kotiinsa kärkijoukkueet 1-6 eikä mielenkiintoisia back to back -pelejä ole poissuljettu. Tuskin parempaakaan vaihtoehtoa on tarjolla.
*****
Korisliigan pleijarikevät on edennyt välierävaiheeseen kolmen joukkueen osalta. Kataja Basket varmisti paikkansa mitalipeleissä ensimmäisenä lähettämällä kestomenestyjä Kauhajoen lomille lyhimmässä mahdollisessa ajassa. Se todisti, että kyllä alemmastakin jatkosarjasta voi kautta pidentää. Vähäväkisen Karhubasketin putoaminen ei ollut lopulta mikään maata mullistava jytky. Se Motonet Areenan ratkaisuottelu Pyrintöä vastaan alemman jatkosarjan ykköspaikasta nousi isompaan rooliin kuin olisi uskottukaan. Väitän, että joensuulaisille puolirampa Karhubasket oli mieluisampi vastustaja puolivälierissä kuin Vilpas.
Harvoin – jos koskaan – on nähty yhtä epäonnista terveystilannetta, missä Kauhajoella on jouduttu rämpimään koko kauden. Siitä suuri hatunnosto Janne Koskimiehelle, Risto-Matti Rouskulle ja joukkueelle. Se ”seitsemän veljeksen” tarina säilyy varmasti pitkään kauhajokisten muistoissa.
Toisena paikan välierissä varmisti Vilpas, joka lähetti Pyrinnön kesälomille voitoin 4-1. Salossa oltiin tyytyväisiä, kun pitkät Joensuun puolivälierämatkat saatiin vältettyä, mutta tamperelaisten pelitapa oli tiedossa ja siitä varoiteltiin. Kolme keskimmäistä ottelua osoittivat, mikä merkitys on joukkueen sitkeydellä ja raastavalla puolustusmentaliteetilla. Pyrintö ei murskaavan avausottelun jälkeen luovuttanut missään vaiheessa materiaaliltaan vahvempaa vastaan. Vaikka putoaminen jatkosta ei lämmitä koskaan, sen voi tehdä hattu päässä ja saappaat jalassa. Näin Pyrintö teki.
Kolmas mitalipeleihin jatkaja on Uudenkaupungin Korihait, joka aikaisti Hongan lomasuunnitelmia samoin numeroin 4-1. Vakka-Suomessa ei mitalipeleistä ole päästy nauttimaan 15 vuoteen, nyt päästään. Voisi veikata, että Vilppaan ja Korihaiden välisestä sarjasta tulee pitkä ja tunteikas. Mukava 128 kilometrin mittainen välimatka takaa, että joukkueiden kannattajat liikkuvat molempiin suuntiin ja tunnelma on taattu niin Salohallissa kuin Wintterissäkin. Honka oli kauden ehdoton valopilkku ja siitä Espoossa osataan varmasti olla ylpeitä. Paljon omia kasvatteja ja vauhdikas pelitapa takasivat Hongalle varmasti uusia kannattajia.
Neljäs semifinalisti on edelleen hakusessa. KTP Basketilla oli mahdollisuus pistää sarja poikki sunnuntaina Karhuvuoressa ja uudestaan tiistaina Helsingissä, mutta mestaruutta puolustava Seagulls oli toista mieltä Rene Rougeaun ja Kahron Rossin heiluttaessa tahtipuikkoa ja Christian Keelingin kannustaessa penkillä. Puolivälierien ainoa seiskapeli nähdään varmasti loppuunmyydyssä Steveco Areenassa. Toteutuuko NBA:sta tuttu asetelma itä-länsi myös Korisliigan välierissä? Se tiedetään torstaina.
Jos Seagulls voittaa kolmannen kerran putkeen torstaina, se tekee historiaa. Piti ottaa tekoäly avuksi ja ChatGPT totesi avuliaasti, ettei yksikään joukkue ole noussut Korisliigassa 3-1 tappioasemasta jatkoon. Harvinaista se on muissakin lajeissa. NHL:ssä näitä on tapahtunut yli 30 kertaa johtuen pitemmästä historiasta ja myös NBA:ssa ihmenousuja on tapahtunut. Viimeisin on tekoälyn mukaan vuodelta 2016, kun LeBron Jamesin Cleveland Cavaliers voitti mestaruuden 3-1 tappiotilanteesta Stephen Curryn ja Golden State Warriorsin kustannuksella. Historiallinen 93-89 voitto nähtiin 13. kesäkuuta 2016 Oaklandin Oracle Arenalla. LeBron James tilastoi 27/11/11 mestareille ja Draymond Green 32/15/9 Warriorsille.
Lapuan taival Korisliigassa päättyi toistaiseksi ja Oulun noususta takaisin pääsarjaan 58 vuoden tauon jälkeen on puhuttu koko kauden ajan. I divisioona A:ssa mennään välierävaiheessa ja ACO Basket pelaa finaaleihin pääsystä JBA:ta vastaan. Sarja on 2-0 oululaisille, mutta lähellä oli että oltaisiin tasatilanteessa. Mikko Tupamäen JBA ei ole paperilla suosikin luokkaa, mutta ”Tupiksen” soturit saivat silti voittoheiton ilmaan sunnuntaina Monnarilla. Riittävätkö voimat perjantaina Ouluhallissa yllätykseen?
Toisessa välierässä Karkkilan ”pässit” laittoivat pelit tasoihin Äänekosken Kipinä-Basketia vastaan ja pelit jatkuvat ainakin torstaina ja sunnuntaina. Itselle Karkkilan liikuntahallista on tullut toinen ”kotihalli” tällä kaudella ja kaikesta näkee, että piskuinen 8274 asukkaan Karkkila on edelleen vahva koripallokaupunki. Anttilankadun halli täyttää kohta 50 vuotta eivätkä olosuhteet täytä Korisliigan vaatimuksia, mutta henkeä ja paljon vanhoja tuttuja katsomosta löytyy. Ja talkoolaisten kioskipalvelut jaksavat aina yllättää, joten ”Tsemppiä Karkkila!”
*****
Lopuksi on ollut tapana muistella vanhoja ja tällä kertaa palataan ajassa 20 vuotta taaksepäin. Vilppaan putoaminen yhden kauden mittaisesta Sparliigasta tapahtui keväällä 2005 ja salolaistet pelasivat toista kauttaan I divisioonassa sijoittuen kauden päätteeksi sijalle kahdeksan. Tero Järvinen valmensi, Roope Ahonen (16) oli tekemässä läpimurtoaan miesten sarjassa ja Jani Hiltunen hankittiin Kouvolasta Saloon.
Tuohon aikaan I divisioonassa sallittiin kaksi EU:n ulkopuolista pelaajaa ja Vilpas palkkasi USA:sta riveihinsä kaksi Glennville Staten yliopiston pelaaja, Justice Grahamin ja Anthony McKinnonin. Graham pelasi kauden Salossa keskiarvoin 23.9/7.2 ja hän on tehnyt sen jälkeen pitkän valmentajauran Suomessa. Tällä hetkellä Graham toimii WB-Panttereiden päävalmentajana ja hakee nousua I divisioona A:han. Hän on suorittanut HKVT-tutkinnon ja valmentanut M19-joukkueensa kolmesti SM-kultaan.
Tarinan päätähtenä on kuitenkin kaksimetrinen Anthony McKinnon, joka pelasi Vilppaan korin alla tehoin 12.8/11.3. Talvi teki tuloaan Suomeen ja ensilumi oli satanut maahan. McKinnon asui Salossa Kirkkokadun kerrostaloyksiössä, josta löytyi myös sauna – valitettavasti. Sentteri oli treenien jälkeen laittanut saunan lämpiämään ja ripustanut märät pelivehkeensä kiukaan päälle kuivumaan. Eipä aikaakaan, kun Presidentin puhelin soi kello 22 ja toisessa päässä kuului hätääntynyt McKinnon, joka huusi luuriin, että asunto palaa. ”Yeah, right”.
Pian kävi selväksi, ettei kyse ollut myöhäisestä aprillipilasta. Takkia niskaan ja autolla keskustaan. Reitti oli helppo, koska paloautot olivat jo paikalla ja McKinnon seisoskeli pikkupakkasessa sortseissa ja släpäreissä. Myöhemmin kävi ilmi, että jenkkipelaaja oli kuivattanut kamojaan muovihenkarissa kiukaan päällä ja kyllähän sen tietää, miten siinä käy. No vakuutus korvasi vahingot eikä henkilövahinkoja tullut. Tässä tapauksessa pelaaja oli lähtenyt liukkaasti savuavasta asunnosta karkuun ja jättänyt ovet sepposen selälleen perässään. Lisähappi sai asunnon roihuamaan kunnolla, palo levisi porraskäytävään ja mahdollisuus suureenkin vahinkoon oli olemassa. Olkoon tämä tarina opetuksena kaikille ulkomaalaispelaajia Suomeen hankkiville. Saunallista asuntoa ei välttämättä kannata hankkia ja saunan käytöstä kannattaa aina keskustella etukäteen.
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)