Vilppaalle osuu mukava viikon tauko peleistä, joten Presidentillä on hyvää aikaa raapustaa tarinoitaan. Korisliigassa on edessä runkosarjan ratkaisuvaiheet ja vajaan kolmen viikon päästä tiedetään, mitkä kuusi joukkuetta selviytyvät ylempään jatkosarjaan ja mitkä kuusi jatkavat kahden pudotuspelipaikan tavoittelua alemmassa. Nykyisellä sarjajärjestelmällä on menty jo useampi vuosi ja joka kerta jännitys on säilynyt aina viimeiselle kierrokselle saakka. Niin tapahtunee tänäkin vuonna.
*****
Aloitetaan kuitenkin junioreista. Viime viikonloppu oli Salossa melkoista hulinaa, sillä kaupungin kolmellatoista pelisalilla kisattiin AND1-junioriturnauksen merkeissä ja Salon katukuvassa nähtiin 114 joukkuetta eri puolilta Suomea. Tämä oli 19. kerta, kun Vilpas järjesti suurturnauksen tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna ja palaute on ollut pääsääntöisesti aina hyvää.
Salossa pelipaikat ovat lähellä toisiaan ja kokenut järjestelykoneisto toimii mainiosti. Kiitokset vielä mahtavalle talkooporukalle, joka mahdollistaa näinkin suuren tapahtuman läpiviennin. Usea talkoolainen vietti koriksen parissa muhkean tuntimäärän kolmen päivän aikana, osa oman jälkikasvun mukana ja osa ihan hyvää hyvyyttään. Askelmittareihin saatiin varmaan kovia lukemia.
Monelle junioripelaajalle avautui samalla mahdollisuus nähdä liigakorista livenä – ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Lauantain liigapelihän on kuulunut junioriturnauksen ohjelmaan jo vuosia ja tänä vuonna yli 2300 katsojaa pääsi seuraamaan liigaottelua Vilpas-Kouvot. Kokemus jäi varmasti monelle nuorelle palloilijalle mieleen. Itse ottelutapahtumahan on Salohallissa liigan kärkeä, kiitos meidän idearikkaan Jeren.
Saman asian totesi paikallislehden haastattelussa Ruudun korislähetyksistä tuttu Aaro Linnalaakso, joka vietti viikonlopun Salon Urheilutalolla vuonna 2011 perustamansa Riihimäen Koripalloseuran U14-poikien kanssa. RiKoksen (mainio nimi muuten) pojat pelasivat turnausta yhdessä Hyvinkään Pontevan poikien kanssa ja vaikka menestys jäi MU14 Challenge -sarjassa vähäiseksi, Korisliigan ottelun seuraaminen oli iso juttu. Esikuvista puhumattakaan.
– Pelaamme eteläisellä alueella samassa sarjassa Shawn Huffin valmentaman WB-Panttereiden kanssa ja pojat kutsuu joukkuetta ”Huffin joukkueeksi”. Perjantaina puhuttiin siitä, että Vilppaassa pelaa Teemu Rannikon poika. Tarinoita heistäkin vielä syntyy, totesi Linnalaakso.
Itse pääsin turnauksen päätteeksi jakamaan mitalit WU10-tyttöjen finaaliin Pajulan koululle eikä kyyneleiltä vältytty pelin jälkeen. Vastakkain oli sarjan ehdottomasti parhaat joukkueet, EBT:n Black ja Red ja ”punaiset” veivät voiton jatkoajan jälkeen 40-35. Vaikka finalistit olivat saman joukkueen tyttöjä, kilpailuvietti on kova kymppivuotiaissakin. Toivotaan, että se hopeakin vielä kirkastuu ”mustille” kotiin päästyään.
Lopuksi kunnia kenelle ne kuuluu eli AND1 Mestarit 2026: MU16 Fun – LoU Basket, MU14 Kilpa – YMCA Kokkola, MU14 Challenge – Feeniks Basket, MU14 Fun – HoNsU, MU12 Kilpa – Karhubasket, MU12 Challenge – LoU Basket, MU12 Fun – ToPo/Yellow, MU10 Kilpa – Karhubasket, MU10 Fun – KaU/White, WU16 Fun – Vilpas 11-12, WU14 Challenge – ToPo/2013, WU12 Kilpa – Honka, WU12 Challenge – ToPo/14, WU12 Fun – LePy/2015 Valkoinen, WU10 Fun – EBT/2016 Red. Onnittelut mestareille ja vuoden päästä nähdään Salossa!
*****
Korisliigaan. Nykyisestä sarjajärjestelmästä on puhuttu tälläkin palstalla paljon ja siitä löytyy paljon hyviä puolia. Jokaisessa pelissä on panosta, koska pisteet seuraavat mukaan jatkosarjoihin ja hinku ylempään jatkosarjaan on jokaisella kova. Toinen iso juttu on ottelumäärien tasaisuus. Kierrokset säilyvät yhtenäisinä viikon aikana ja se ei ole itsestään selvyys muissa sarjoissa. Jos jollakin joukkueella on vaikka kolme peliä enemmän pelattuna kuin seuraavalla, sarjataulukko antaa hieman valheellisen kuvan todellisesta tilanteesta. Meillä ei näin ole.
Runkosarjaa on jäljellä neljä kierrosta ja pakka on vielä ihanasti auki. Vilpas, Karhubasket ja Honka ovat varmistaneet paikkansa ylemmässä ja lopuissa peleissä ratkotaan, missä järjestyksessä jatkosarjaan lähdetään. Kolmen muun paikan tilanne on kuin suoraan Alfred Hitchcockin leffasta. Paikasta auringossa taistelee edelleen kuusi joukkuetta ja jännitys tulee säilymään sunnuntaille 25. tammikuuta asti. Silloin pelataan poikkeuksellisesti kaksi viimeistä liigapeliä ja ottelut Honka-Bisons ja KTP Basket-Korihait voivat ratkaista vielä paljon.
Runkosarjan kärkikolmikko Vilpas (14-4), Karhubasket (14-4) ja Honka (13-4) on jo karussa muilta ja tasaisuudesta kertoo keskinäiset kohtaamiset. Ne ovat päättyneet kaikki voitoin 1-1 ja siksi korierojen merkitystä ei voi vähätellä. Vilppaalla se on selvästi paras eli Karhubasketia vastaan +36 ja Honkaa vastaan +27. Heikoimmalla kolmen vertailussa on Honka, joka on heikompi myös kauhajokisia vastaan -38.
Kolmesta jäljellä olevasta paikasta kamppailevat Seagulls (9-8), Korihait (9-8), KTP Basket (9-9), Kataja Basket (8-9), Pyrintö (8-9) sekä Bisons (7-10). Lahdella on mahdollisuus nousta täydellisellä lopetuksella 11 vielä voittoon, mutta käytännössä se lienee utopiaa. Uudesta takamiehestä Samage Teelistä huolimatta.
Tärkeät pisteet ovat jaossa etenkin seuraavissa peleissä: 7.1. Pyrintö-Seagulls, Bisons-Kataja Basket, 9.1. Seagulls-Bisons, 15.1. Pyrintö-Bisons ja 25.1. KTP Basket-Korihait.
Näiden kuuden joukkueen keskinäiset ottelut tulevan nousemaan tärkeään rooliin runkosarjan päättyessä. Puhtaan 2-0 rekordin omaavat ainoastaan Seagulls vs KTP Basket, Bisons vs Korihait ja KTP Basket vs Pyrintö ennen tämän viikon pelejä. Eniten keskinäisiä otteluita on jäljellä Bisonsilla, sillä se kohtaa vielä Katajan, Seagullsin ja Pyrinnön. Suurimmalla plussalla (+39) on KTP Basket Pyrintöä vastaan.
*****
Siirtouutiset. Loukkaantumiset tai muuten vaan muutokset eivät ole harvinaisuuksia Korisliigassa ja niitä on nähty lisää viime päivinä. Tampereella Topias Jokelan kausi on ohi ja apuun saatiin Juho-Matti Henttonen Itävallasta. Liigakärki Vilpas vahvistuu lähiaikoina laituri Jack Forrestilla ja takamies Samu Adlerilla, Lahti palkkasi takakentälle Corey Trippin tilalle Samage Teelin ja Kobrat hankki neljänneksi ulkomaalaiseksi kamerunilaisen Tamenang Chohin.
Seagulls julkaisi juuri Adong Makuoin sopimuksen päättyneeksi ja tilalle tulee tuttu mies Jalen Henry. 203-senttinen sentteri pelasi aiemmin Korisliigaa Korihaiden ja BC Nokian paidassa ja pelipassista löytyy myös Ranskan, Portugalin, Tsekin, Unkarin, Sveitsin, Kyproksen ja Viron leimat.
Kauden aikana eniten pelaajia kokoonpanossa on käynyt Kobrilla (18) ja Lahdella (17), vähimmällä pelaajamäärällä ovat selvinnyt Seagulls, Korihait, Karhubasket ja Honka (14). Suurimmat ongelmat terveystilanteen kanssa on parhaillaan Kauhajoella. Se kaatoi viimeksi KTP:n kahdeksalla miehellä ja sivussa oli koko takamieskaarti Jaeden Zackery, Fiifi Aidoo ja Juuso Salmi. No, kauhajokiset pärjäävät mainiosti vaikka seitsemällä, kuten loppusyksystä nähtiin.
*****
Kilpailuvuoden 2026-2027 sarjalisenssihakemukset on jätetty Koripalloliitolle ja paikkaa Korisliigassa haki kaikkiaan 19 joukkuetta 18 seurasta. Nykyiset kaikki 12 liigaseuraa ja I divisioona A:sta lisäksi seitsemän eli JBA Jyväskylä, KaU Koris Karkkila, Koiviston Kipinä Äänekoski, AC Oulu Basket, Tampereen Pyrintö Akatemia, ToPo Juniorit sekä Äänekosken Huima. Naisten puolella liigahakemuksia tuli 17 ja hakijoina oli 14 seuraa. Eri asia on, kuinka moni hakijoista olisi lopulta valmis lähtemään liigaan, mikäli paikka avautuisi. Veikkaan, että suurta tunkua ei ole.
*****
Lopuksi paluu vanhoihin jenkkitarinoihin. Ulkomaalaispelaajia on tullut ja mennyt Salossakin vuosien varrella. On ollut erinomaisia vahvistuksia ja myös kesken kauden poispotkittuja. Vähemmän puhuttu kategoria on harmittamaan jääneet ja sieltä voisi poimia Vilppaan pitkän I divisioona-ajan suurimman mokan.
Elettiin loppukesää 1982 ja Vilppaan johto lähti tutkailemaan Helsinkiin yhtä vaihtoehtoa, josta oli kuultu paljon hyvää. Mies oli Cheyenne Jones, joka jätti treenipelissä hyvän kuvan itsestään. Sopimusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja Jones lähti laukkuineen Itä-Suomeen, Joensuun Katajaan.
Vaikka Kataja putosi kauden jälkeen SM-sarjasta voitettuaan 36 ottelustaan vain viisi, Cheyenne Jones latoi tiskiin hurjat lukemat 32.2 pistettä, 18.5 levypalloa ja heitti kahdessa pelissä yli 50 pistettä. Ei miehestä turhaan leivottu joensuulaista pääsarjan pistekuningasta Carl Birdin (1979), Jeremiah Woodin (2009), Robert Arnoldin (2015) ja KeShawn Curryn (2025) ohella. Ai niin, se Jonesin sopimus Saloon taisi jäädä lopulta kiinni sadasta markasta kuukaudessa…
Kevään 1983 mestaruuden vei runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut Torpan Pojat (Kari-Pekka Klinga, Leon Huff, Kalevi Sarkalahti, Veli-Pekka Sirola, Anssi Rauramo) kaadettuaan finaaleissa Pantterit (Antti Zitting, Risto Lignell, Andre McCarter, Reijo Penttilä, Jukka Sievinen) voitoin 3-2 ja tuon kauden Katajassa väänsivät mm. arvostettu urheilutoimittaja Petri Siitonen (4/1) sekä Koripalloliiton liittohallituksen puheenjohtaja Timo Elo (1/0).
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)