Lauantaina Salohallissa saatiin todistaa näytelmää, jollaista tuskin tullaan enää näkemään – ainakaan Salossa. Juho Nenosen 7-paita nousi hallin kattoon jäädytettyjen pelipaitojen rivistöön ja Nenonen nähtiin itse hääräämässä kentällä liki tunnin verran Legendojen ottelussa 1500 katsojan edessä. ”Nepon” sihti oli yllättävän hyvässä kunnossa ja korisukka heilui komeasti 30 pisteen edestä. Heittämäänhän Juhoa ei ole koskaan pitänyt kehottaa. Kiitokset perhe Nenoselle ja Kalle Hämäläiselle illan jatkoista ravintola Kastussa. Paikalla oli paljon tuttuja ja ilta sai ansaitsemansa päätöksen.
Ja tietysti iso käsi teille, jotka teitte Juhon illasta unohtumattoman eli Joonas Iisalo, Jukka Lajunen, Kimmo Muurinen, Jukka Matinen, Toni Svärd, Olli Nikitin, Tuukka Kotti, Carl Lindbom, Anselmi Vanjoki, Tero Laitinen, Shawn Huff, Mikko Tupamäki, Petri Koskinen, Vesa Mäkäläinen, Joonas Rauramo, Roope Ahonen, Teemu Rannikko, Matti Nuutinen, Sami Laaksonen, Ville Kaunisto, Samuel Haanpää, Sami Lehtoranta ja Jasu Laakso. Itseä lämmitti erityisesti nähdä kahdeksan Vilpas-paitaa kantanutta soturia paikalla. Kovia jätkiä, edelleen.
Eikä legendapelissä Teemu Rannikon ja Roope Ahosen heittotarkkuuteenkaan jäänyt valittamista, Kimmo Muurisen donkeista puhumattakaan. Yleisö tykkäsi myös puoliajan twististä, jossa Nenosen ”ostettiin isolla rahalla” Hongasta Muun Maailman joukkueeseen. Paikalle oli saapunut paljon väkeä myös Salon ulkopuolelta sekä liiton huipulta. Harvoin – jos koskaan – olemme seurana saaneet näin paljon positiivista palautetta illan tiimoilta. Kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille ja erityisesti Vilppaan tehokaksikolle Jere Aalto – Niko Kallioniemi. Ja tietysti ottelun kokeneelle tuomarikolmikolle Pekka Saros, Johannes Sarekoski ja J-P Orava. Trio tuntui nauttivan pelistä pelaajien tavoin eikä korvauksia tarvinnut maksaa. Harvinaista tänä päivänä.
*****
Seuraavat aplodit menevät Ruutu+ Urheilulle. Susijengin ja Susileidien pelit näkyvät jatkosopimuksen myötä vuoteen 2029 saakka ja bonuksena saimme nähtäväksi Euroliigaa. Miikka Muurisen KK Partizan Mozzart Bet Belgrad ja Mikael Jantusen Fenerbahce Beko Istanbulin ottelut näkyvät Ruudulla kahdesti viikossa runkosarjan ja pudotuspelien osalta ja Final Four -vaiheessa näkyvyys vielä paranee. Selostuksesta vastaa kolmikko tuttu Toni Flink, Kristian Palotie ja Saara Wahlgren. Upeaa.
Ensimakua Partizanin kotihallin tunnelmasta saatiin jo perjantaina, kun mustapaidat nousivat huiman päätösjakson ansiosta voittoon Crvena Zvedzasta. Uskomaton meteli ja hulina kuului ja näkyi kotikatsomoihin asti. Toivottavasti Korisliigaa koskeva sopimus saadaan pian maaliin ja saamme nauttia kotoisesta liigasta entiseen malliin. Monikameratuotantoa moititaan ihan turhaan. Jälki on hyvää.
*****
Sitten Korisliigaan. Runkosarjaa on jäljellä yhdeksän kierroksen verran ennen jakoa kahteen. Kärki tiivistyy entisestään ja tällä viikolla katsojat pääsevät nauttimaan vielä kahdesta herkkupalasta. Honka-Karhubasket tiistaina ja Karhubasket-Vilpas lauantaina. Sen jälkeen tiedetään, missä järjestyksessä poistutaan lyhyelle joulutauolle.
Tapiolan vihreäpaitojen porskuttamista ja voittoputken venymistä kahdeksaan otteluun on ihmetelty jo pitkään. Lauantaisen Salohallin kärkipelin jälkeen Salossa ei enää ihmetellä. Honka pelaa erinomaista koripalloa ja päävalmentaja Aapo Heinonen on saanut joukkonsa sellaiseen iskuun, että oksat pois.
Kun coach Heinoselta kysyttiin joukkueen iskukyvyn salaisuudesta (stubbimaiseen tapaan kolmella asialla), vastaus oli vauhdikkuus, kovaa puolustaminen ja sitkeys. Voittoputken pituus oli päävalmentajalle yllätys, joukkueen esitykset ei. Ryhmän runko on ollut kasassa jo pitkään ja peli-ilo paistaa jokaisesta pelaajasta. Sitä ei aina painoteta tarpeeksi.
Kun listaan lisätään marraskuun pelaajan Riku Korhosen mielipiteet joukkuepeli, yhdessä tekeminen ja iso energia, ollaankin varmasti Hongan syvimmässä olemuksessa. Nyky-Honka on piristys koko Korisliigalle.
Tällä hetkellä näyttää, että taistelu ylemmän jatkosarjan kuudesta paikasta käydään seitsemän kärkijoukkueen välillä. Ei kuitenkaan nuolaista vielä, sillä yhdeksässä pelissä voi tapahtua vielä paljon. Bisonsilla matkaa viivalle on kaksi voittoa, Kataja Basketilla, Lahti Basketballilla ja Kouvoilla kolme. Kobrien matka ylempään ei ole enää realistinen.
*****
Lapuan Kobrat joutui tällä viikolla liittymään joukkoon, joka löysi liian hyvän pelaajan joukkueeseen. Tärkein täsmäase Damian Dunn lähti Israelin pääsarjaan ja siinä ei Kobrilla ollut lopulta nokan koputtamista. Kataja Basketilla on tästä kokemusta jo aiemmilta vuosilta, meillä Vilppaassa tältä kaudelta. Kyllä mekin olisimme Claudell Harrisin mielellään Salossa pitäneet, mutta minkäs teet. Meillä Salossa takamiesten tuurit eivät ole kohdallaan, sillä Harrisin korvaajaksi hankittu Ty Johnson loukkasi sormensa Honka-pelissä ja mies liittyi Samu Adlerin seuraksi sairaslistalle.
Vaikka asioiden hoitaminen Suomessa on hyvällä tasolla ja mahdollisuus nousta suurempiin liigoihin seuraavalla kaudella ovat realistiset, Korisliiga on valitettavasti yksi Euroopan huonoimmista maksajista. Kun pelaajalle tarjotaan moninkertaista palkkapussia ja siirtoa merkittävään liigaan, seuralla ei ole paljoa tehtävissä.
Kobrapäällikkö Markku Turja totesi, että Dunnin lähtö on ollut tapetilla jo kuukauden ajan ja miehen pitäminen Pohjanmaalla osoittautui lopulta mahdottomaksi. Jokainen ymmärtää, että pakolla pelaajaa ei voi Suomessa pitää ja siirtomahdollisuuden evääminen heijastuu lopulta negatiivisena asiana koko joukkueen toimintaan. Tähän on helppo yhtyä.
Onneksi seurat saavat edes jonkinlaisen korvauksen ulosostosta. Sen suuruudesta riippuu, minkälaisen pelaajan saa hankittua tilalle. Fakta on, että ulkomaalaisten kohdalla mennään aina riskillä, kotimaisten suhteen riski on huomattavasti pienempi. Kotkassa (Raitanen) ja Pyrinnössä (Palmi) se tiedetään. Kotimaisia pelimiehiä on edelleen saatavilla, joten mielenkiinnolla odotetaan, saadaanko Korisliigaan lisää paluumuuttajia.
*****
Ulkomaille. Lauri Markkanen pelaa kovalla sykkeellä Utahissa (10/15) ja jyväskyläläinen on nostanut Keyonte Georgen kanssa Jazzin jo 10. sijalle läntisessä konferenssissa. Hongan ohella tätäkään ei nähnyt tulevaksi. Tuomas Iisalon Memphis Grizzlies (12/14) löytyy sijalta yhdeksän. Voittoja tippuu, vaikka ongelmia on ollut tähtipelaaja Ja Morantin kanssa.
Mestarien liigassa lohkovaiheet ovat lähestymässä loppuaan ja suomalaisia nähdään varmasti myös pudotuspeleissä. Susijengiläisistä Olivier Nkamhoua jatkaa hyviä otteitaan Italiassa, Edon Maxhuni Ranskassa ja Severi Kaukiainen Virossa. Vanhoista vilppaalaisista Okko Järvi pelaa hyvillä tilastoilla Unkarissa, Perttu Blomgren hieman pienemmillä Saksassa ja pikaisesti Karkkilan kotimaisemissa piipahtanut Aatu Kivimäki viihtyy Slovakiassa. Teemu Suokkaan edustama Cartagena on valahtanut Espanjan kakkosen hännille.
*****
Lopuksi kiitokset niille aktiiveille, jotka jaksavat seurata ja kirjoittaa kattavia juttuja Korisliigan alla pelaavista I divareista. Siellä pelataan mielenkiintoisia otteluita joka viikko ja nekin ansaitsevat huomiota. Miesten I divisioona A:n voittaja voi hakea keväällä paikkaa Korisliigaan ja tällä hetkellä kärkikolmikkona on Aleksi Koskisen ACO Basket, Kimmo Tolvasen Karkkila ja Mikko Tupamäen JBA.
Kävin viime viikolla ihastelemassa Perniön liikuntahallilla Panttereiden dominointia I divisioona B:ssä ja hyvältähän se näytti. Vauhtia oli kuin saksalaisella moottoritiellä ja aktiivisen esityksen lisäksi ihmetystä herätti, miten päävalmentaja Justice Grahamin äänijänteet kestävät täydet 40 minuuttia. Kesti ne.
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)