Korisliiga jää FIBA-tauolle reilun kahden viikon päästä ja silloin 22 ottelun runkosarja on ehtinyt puoliväliin. Kilpajuoksu ylempään jatkosarjaan jatkuu kiivaana ja pakka on levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Enkä tarkoita Vilppaan manageria, jolla on kiireitä riittänyt agenttien kanssa ilman eväsongelmiakin. Sarjassa ei ole yhtään tappiotonta joukkuetta ja kärkikaksikkona on yhdellä tappiolla etenevä ja seitsemän ottelun voittoputkessa jyräävä Helsinki Seagulls sekä takakenttävaikeuksiin tahtomattaan joutunut Salon Vilpas, joka kärsi ainoan tappionsa Kouvolassa. Harva olisi veikannut vielä lokakuun alussa, että kolmella vahvistuksella pelaava Tampereen Pyrintö ja nuorekas Tapiolan Honka olisivat kahdeksan kierroksen jälkeen sijoilla 4 ja 5. Toisaalta vieläkin harvempi olisi uskonut, että Kataja Basket voittaisi yhden ottelun kahdeksasta.
*****
Niiden kahdeksan kierroksen aikana huomio onkin kiinnittynyt joukkueiden terveystilanteisiin. Ikävin tilanne oli vielä hetki sitten Kauhajoella, jonka terveystilan tilanne tuli hyvin ilmi Pohjanmaan derbyssä tv-kameroiden kautta. Penkillä istui kaksi pelikuntoista miestä ja verkkareissa kannusti kuusi. Hatunnosto duolle Koskimies/Rousku, joka ei antanut loukkaantumisten vaikuttaa tekemiseen ja homma hoidettiin kunnialla yhdellä ulkomaan vahvistuksella. Nyt elämä hymyilee taas. Sairastupa on lähes tyhjä, vanha tuttu Andre Gustavson liittyi remmiin ja ”seitsemän veljestä” muuttui hetkessä joukkueeksi, jossa tasoa ja leveyttä riittää.
Vaikeaa on ollut Kouvolassakin. Kouvot sai Vilpasta vastaan kasaan seitsemän tervettä pelaajaa, mutta coach Kurrosen septetti ei antanut sen haitata. 22 pisteen voitto puhtaan pelin sarjakärjestä tuli hymy huulilla ja omalla tyylillä. Isompaan rooliin kaavailtu Joona Heinonen on ollut sivussa koko alkukauden ja kun junioriosastokin on vaivainen, treenien laatimiseen saa käyttää mielikuvitusta, 5 vs 5 harjoittelusta puhumattakaan.
Ikävät uutiset ovat seuranneet toistaan myös Joensuussa. Max Besselinkin kausi taisi olla siinä, kaksi vahvistusta sai lähtöpassit ja kaksi muuta (Jermaine Marshall, Jared Kimbrough) ovat olleet sivussa useasta pelistä. Korjausliikkeitä on jo tehty ja tuskin ne tähän jäävät. Liigan jumbosija ei taatusti ole sitä, mitä Itä-Suomessa lähdettiin hakemaan.
Liigajoukkueet vetävät pelit pääasiassa 8-9 pelaajalla ja vähimmillä vammoilla ovat selviytyneet Seagulls, Pyrintö, Honka, Korihait ja KTP Basket. Bisonsilta Aapeli Alanen ja Eemeli Hollo ovat olleet sivussa koko alkukauden, Vilppaalla ja Kobrilla iskut ovat osuneet pelinjohtoon. Terveyttä kaikille tasapuolisesti.
*****
Meillä Vilppaassa valmennus sai jobin postia kahdesti lyhyen ajan sisään. Ensiksi vietiin Samu Adler leikkauspöydälle ja heti perään toinen pallollinen edunluoja Claudell Harris sai Kreikasta tarjouksen, josta kummisetämaisesti ei voinut kieltäytyä. Nämä rahallisesti houkuttavat tarjoukset ovat harmillisia asioita seuran kannalta, buy-out pykälästä huolimatta. Leikkisästi voisikin todeta, että kannattaa hommata Suomeen niin huonoja vahvistuksia, etteivät ne kelpaa muille. No vitsi, vitsi…
Kun pelaajan päähän iskostuu ajatus moninkertaisesta palkkapussista, se on aika tekemätön paikka. Tiedossa on, etteivät Suomi ja Korisliiga kuulu Euroopan suuriin palkanmaksajiin. Kun iso tarjous tulee, kuka haluaa katsoa loppukauden pelaajaa, jonka sydän ja ajatus eivät ole enää joukkueen mukana. Ei täällä kylmässä pohjoisessa voi ketään väkisin pitää eikä näillä palkkasotureilla ole juurikaan seurarakkautta.
Kolikon kääntöpuolella on vähemmän peliaikaa saaneiden pelaajien mahdollisuus näyttää kykynsä ja se on aina hieno juttu. Tätä voi kysyä vaikka Daniel Rantapajulta, joka on Harrisin lähdön jälkeen moninkertaistanut peliminuuttinsa Vilppaan takakentällä. Nyt Harrisin korvaaja on valittu ja Salossa odotellaan kuumeisesti Ty Johnsonia Suomen maaperälle. Ilmeisesti työlupa-asioissa on nopeutumista tapahtunut kesään verrattuna ja toivottavasti uusi takamies nähdään mahdollisimman pian työpaikalla. Odotukset täällä Salossa ovat ainakin kohtalaiset. Kovin usein Korisliigassa ei ole nähty NCAA1:n parhaita korintekijöitä.
Claudell Harris aloitti muuten keskiviikkona kautensa Kreikan pääsarjan Promitheasissa nihkeästi. Mestarien liigankotiottelussa Patrasissa tuli takkiin puolalaiselle Legialle 72-85 ja Harris sai peliaikaa 15 minuuttia. ”MJ” missasi kaikki seitsemän pelitilanneheittoaan, joten melkoinen muutos Korisliigan hienoille esityksille. Toivotaan miehelle parempaa jatkoa Kreikan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, Korintinlahden suulla.
Tähän voisin lisätä oman ja subjektiivisen arvioni alkukauden kotimaisista yllättäjistä tai tasonnostajista.
Pressan TOP-5 satunnaisessa järjestyksessä:
1) Luukas Vaara (21.8 mpg, 8.5 ppg, 5.5 rpg). Noussut Vilppaan aloittavaksi sentteriksi ja olemus on aivan eri luokkaa kuin viime kaudella. Raataa pakissa ja donkkailee toisessa päässä.
2) Tuukka Härsilä (24.9 mpg, 11.4 ppg, 1.6 rpg). Kobrien kasvatti lähti Kouvoihin hakemaan isompaa roolia Seagullsin vaihtopenkin päästä ja on ollut liigan kovimpia tykkejä kolmoskaarella (22/49, 44.9%). Onnistunut asuinpaikan vaihto.
3) Alvar Peltoniemi (32.0 mpg, 15.6 ppg, 5.4 rpg). Noussut nuorekkaan Hongan luottomieheksi, pelaa vihreäpaitojen suurimmat minuutit, tekee eniten pisteitä ja on tehokas myös kaarella. Omaa herkän liipasinsormen.
4) Tevaun Kokko (31.0 mpg, 20.4 ppg, 3.4 rpg). Kanadansuomalaista ei voi pitää enää yllättäjänä, mutta silti alkukausi Bisonsissa on ollut kovaa settiä. Sähikäinen pakissa ja vaarallinen kolmoskaarella (28/62, 45.2%).
5) Simeon Stefanovic (24.0 mpg, 10.8 ppg, 0.8 rpg). 19-vuotias serbiansuomalainen pelasi vuosia Espanjassa juniorikorista ja siirtyi isänsä muistojen siivittämänä Lapualle. Hienosti alkanut kausi keskeytyi kauden neljännessä pelissä loukkaantumiseen. Mielenkiintoinen lisä Korisliigan takakentille.
*****
En ole nähnyt Korisliigan yleisötilastoja, mutta ainakin Salossa ollaan enemmän kuin tyytyväisiä alkukauteen. Väkeä on käynyt paljon ja tunnelmaa on riittänyt. Vilppaan neljän kotiottelun yleisömäärät ovat 1575 (Bisons), 1841 (Kauhajoki), 1290 (KTP) ja 1914 (Korihait). Se antaa keskiarvoksi 1655 katsojaa ja eniten mieltä lämmittää tuo viimeinen lukema, joka tuli poikkeuksellisesti tiistaisessa (!) ottelussa.
Lauantait ovat olleet aina ihanteellisimpia pelipäiviä Salohallissa, mutta Vilppaan markkinointiryhmälle iso käsi viimeisestä. Kauden ennätysyleisö toteutui Daruden, Moiso Steel Bandin, musiikkiopiston jousiorkesterin ja kansalaisopiston tanssiryhmän yhteisesityksellä megahitistä ”Sandstorm”. Tempaus toimi ja esitys oli uskomattoman komea. Näitä lisää eli saa ottaa käyttöön myös muilla liigapaikkakunnilla!
Seuraava suurempi häppeninki Salohallissa on joulukuun 13. päivä. Tuolloin Juho Nenosen pelipaita nousee Salohallin kattoon Leo Järvisen, Roope Ahosen ja Ilpo Jalosen viereen ja numero 7 poistuu pelinumerojen valinnasta. Vilpas-Honka käynnistyy vasta kello 19:00, koska Nenosen juhlailta alkaa etko-ottelulla, jonka maestro on itse käsikirjoittanut. Parketilla kohtaavat Juhon kasvattajaseura Honka (valmentajana Joonas Iisalo) sekä Muu Maailma (Ponttis Mirolybov) ja ennakkotietojen mukaan pelaajalista on erittäin komea ja kokenut. Sitä odotellessa.
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)