Korisliigakausi 2025-2026 käynnistyy lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna ja sarjaohjelma saatiin vihdoin uunista ulos. Se on nyt yleisönkin nähtävillä ja matsit on hyvä kirjata kalentereihin. Vilpas aloittaa Korisliigan kotona Loimaan Bisonsia vastaan lauantaina 4. lokakuuta ja runkosarja päättyy tammikuun 24. päivä kotiottelulla Tampereen Pyrintöä vastaan. Väliin mahtuu 20 ottelua, joiden aikana paikka kuuden parhaan joukkoon ja ylempään jatkosarjaan on lunastettava. Siinä ensimmäinen haaste.
Otteluohjelman julkistus venähti liiton toimistolla aivan liian myöhään, mutta puolustava puheenvuoro menee poikkeukselliselle kesälle, sillä tieto osallistuvista joukkueista venyi tällä kertaa normaalia pitemmälle.
Sarjaohjelman venyminen elokuun alkuun aiheuttaa kuitenkin seuroille hankaluuksia salivuorojen varaaminen suhteen. Meillä Salossa Salohallia käyttävät Vilppaan lisäksi naislentopallon LP Viesti sekä seuran nuori Akatemiajoukkue, naisfutsalin FC Halikko, I divisioonaan nousseet Vilppaan naiskoripalloilijat ja myös salibandyä pelataan Pormestarinkadun pyhätössä. Konsertteja ja jokavuotisia messuja unohtamatta.
Lentopalloliitto sai tuttuun tapaan otteluohjelmansa valmiiksi heti kesän alussa ja kun myös futsalnaiset ehtivät varauskalenteriin Vilpasta ennen, tilanne ei ollut punavalkoisten kannalta ihanteellinen. Suurimmat kuopat pystyttiin kuitenkin välttämään ja Vilppaan kannattajien iloksi 11 runkosarjan kotipelistä kuusi saatiin junailtua lauantaille. Yleisömäärissä ja matsituotoissa ero esimerkiksi tiistaihin on selkeä.
Vilppaan kotipeleistä pelataan kuusi lauantaina, yksi perjantaina, yksi sunnuntaina, yksi tiistaina ja kaksi keskiviikkona. Perinteinen AND1-turnauspeli löytyy tuttuun tapaan tammikuun alusta ja tällä kertaa kohdataan Kouvolan Kouvot ison junnumäärän edessä. Turnauspeli onkin vetänyt Salohalliin huikeita katsojamääriä. Viime kaudella Vilpas-Kataja Basket houkutteli paikalle ennätykselliset 2524 katsojaa. Siihen kun pystyisi muissakin peleissä…
*****
Puolustava mestari Helsinki Seagulls on ollut kesän kestopuheenaihe. Pelaako vai ei? Ketkä valmentavat ja ketkä pelaavat? Lokkien julkaisut vierähtivät pitkälle kesään ja lopullinen kokoonpano on edelleen kesken. Pääasia on, että Korisliiga jatkuu edelleen pääkaupungissa ja Rene Rougeaun ”Last dance” on liigan kannalta hieno juttu. Kun Juho Nenonen ei enää pelaa, nelinkertainen harmaantuva mestari herättää varmasti eniten tunteita vieraspaikkakunnilla. Hyvä uutinen lokeille oli myös Osku Heinosen paluu Korisliigaan. Näitä persoonia aina tarvitaan.
Meillä Salossa joukkue on vihdoin kasassa ja odotukset tulevaan kauteen ovat positiiviset. Joukkueen kotimainen runko säilyi hyvin kasassa ja helpottaa valmennuksen työmäärää, kun kaikkea ei tarvitse aloittaa alkutekijöistä. Uusina ulkomaalaisina Salossa nähdään takamies Claudell Harris Jr (193), laituri Jalen Brooks (196), iso laituri Ansley Almonor (201) sekä sentteri Ze´Rik Onyema (206). Toivottavasti koko nelikko on kotiutunut uuteen kotikaupunkiin syyskuun alkuun mennessä.
Vaikka kvartetista ainoastaan Brooksilla on aiempaa kokemusta Euroopan kentiltä (Sveitsi), tunne uuteen kvartettiin on luottavainen. Muu rookie-kolmikko tulee NCAA:n parhaaksi rankatusta konferenssista (SEC) ja sen kovista yliopistoista Kentucky, Texas ja Mississippi State. Mikäli pelaaja on päässyt noihin ympyröihin pienemmilläkin minuuteilla, se kertoo jo jotain taidoista ja asenteesta. Täytyy muistaa, että pelillisten asioiden ohella vahvistusten persoonat ja joukkueeseen sopeutuminen ovat aivan yhtä isossa roolissa kauden aikana. Kusipäitä ei kukaan halua raahata mukana pitkää kautta ja lupa-asioiden vaikeutumisen vuoksi pelaajavaihdot voivat jäädä edellisvuosia pienemmiksi.
Vilppaan viime kauden vahvistuksilla menee hyvin ja vaikuttaa siltä, että ainoastaan Raiquan Clark olisi vielä ilman joukkuetta ensi kaudelle. Omar Payne teki kahden vuoden diilin Kreikan pääsarjan Peristeri Bwin Athensin kanssa. Donovan Donaldson jatkaa uraansa Ranskan ProB:ssä, seurana AIX-Maurienne Savoie Basket. Jermaine Marshall palaa Suomeen ja Joensuun Kataja Basketiin. Viimeisin sainaus oli Amin Adamun sopimus Eurocupissa pelaavan London Lionsin kanssa. Hieno juttu!
*****
Suomen maahanmuuttopolitiikan vuoksi seurojen toimistoilla joudutaan tekemään paljon ylimääräistä duunia oleskelulupien kanssa ja vahvistusten saapuminen Suomen kamaralle voi tapahtua normaalia myöhemmin. Ensimmäisenä tositoimiin joutuu viime kauden hopeamitalisti Kauhajoen Karhubasket, jonka urakka Mestarien liigan karsinnoissa alkaa jo 23.-28. syyskuuta. Sveitsin Lausannessa järjestetyssä arvontatilaisuudessa varmistui, että avausvastus on liettualainen Uniclub Bet Juventus Utena. Jos oranssipaidat selvittävät Liettuan viime kauden kuutosen, vastus kovenee. Espanjan UCAM Murcia tai Puolan PGE Start Lublin eivät ole heppoisia vastuksia ja lohkopaikka on kiven alla. Karsinta on raakaa peliä, sillä turnaus päättyy ensimmäiseen tappioon. Karhubasket ei ole ymmärrettävästi lähdössä taloudellisesti kannattamattomaan FIBA Europe Cupiin, vaikka paikka sinne aukeaisikin.
Kesän ulkomaalaisten hankita on monen seuran kohdalla päätynyt rookie-pelaajaan eli otetaan pelaaja suoraan yliopistosta. Se kertoo siitä, ettei liigaseurojen talous ole massiivisessa kunnossa eikä Suomi ole maksukyvyltään houkuttelevin vaihtoehto kokeneille sotureille. Ammattilaisuraansa aloitteleville pelaajille ”maailman onnellisin maa” on ihan hyvä vaihtoehto. Asiat hoidetaan Suomessa sovitusti ja mahdollisuus jatkossa kovempiin liigoihin on hyvä. Ollaan siitä ylpeitä.
Tällä hetkellä Korisliigaan on hankittu 30 vahvistusta ja heistä 17 aloittaa pro-uransa Suomesta. Viime vuosista tuttujakin löytyy, kuten lista Rene Rougeau, Jermaine Marshall, Jalen Jackson, Bobby Planutis, Robert Hall III, Avery Sullivan ja Lue Williams osoittaa.
Kotimaisia tekijämiehiä on edelleen vapaana, mutta eri asia on, riittääkö liigaseuroilla pinkka palkkaamiseen. Nimet Gustavson, Dolenc, Kantonen, Seppälä, Grandison, Nikkarinen, Järvi, Blomgren, Raitanen, Tumba, Murphy ja Tahvanainen olisivat kovia vahvistuksia kotimaiseen liigaan, mutta nähdäänkö heistä yhtäkään kotimaan parketilla.
*****
Lopuksi aivan muuhun. Vaikka olen henkeen ja vereen korismies, itselle se suurin ja kaunein on aina ollut jalkapalloilun arvokisat. MM-kisat ja EM-kisat pelataan kahden vuoden välein ja se kuukausi pyhitetään säännöllisesti tähän herkkuun, vaimon mielipiteistä huolimatta.
Rakkaus alkoi Länsi-Saksan MM-kisoista 1974, joissa Franz Beckenbauer ja Gerd Muller johdattivat saksalaiset kultaan 2-1 voitolla Johan Cruyffin johtamasta Hollannista ja sen jälkeen ei montakaan ottelua ole jäänyt väliin. Poikkeukset löytyvät juhannuksien ajoilta, jolloin on jostain syystä löytynyt muuta puuhaa.
Kylmimmät väreet ovat muistissa ehkä Argentiinan MM-kisoista 1978, jolloin Mario Kempes, Daniel Passarella, Osvaldo Ardiles ja kumppanit hoitivat pokaalin kotiin jatkoajan 3-1 voitolla Hollannista. Kempes upotti maaleista kaksi, Daniel Bertoni yhden. River Platen stadionin sinivalkoinen paperisade on syöpynyt muistiin, vaikka sopupeliepäilyt himmensivät voiton arvoa. Sotilasjuntan johtaman Argentiinan epäiltiin syyllistyneen sopuiluun, koska Argentiina voitti lohkon päätöspelissä Perun peräti 6-0 ja pääsi maalieron turvin loppuotteluun ohi Brasilian.
Seuraavat MM-kisat pelataan kolmen maan isännöiminä 11.6-19.7.2026 Meksikossa, Kanadassa ja USA:ssa. Mukana on ennätyksellisesti 48 joukkuetta ja ottelut pelataan 16 eri kaupungissa. Eli ensi kesänä ei ole ajanvietto-ongelmia ja hienoja hetkiä on taas luvassa.
Kaavoihin ei kannata kangistua ja uusiin lajeihin tutustuminen voi olla hyvinkin piristävää. Itselle tällainen tapahtui Torinon 2006 talviolympialaisissa, jolloin Markku Uusipaavalniemi johdatti Suomen sensaatiomaisesti hopealle curlingissa. Laji oli tuolloin melko vieras, mutta herätys piti aina laittaa muistuttamaan, milloin suomalaiset astuivat uudestaan jäälle.
Uusipaavalniemi nousi menestyksen myötä eduskuntaan asti ja monet varmasti muistavat Torinon välierän, jossa M15 lähetti viimeisen kivensä keskelle nänniä ja vei Suomen finaaliin Kanadaa vastaan. Piti oikein fiilistellä välierää selostaneen Voitto Liukkosen tunnelmia: ”Punainen pois pesästä ja oma siihen nänniin. Sehän on kuin rakastajan kosketus tuo hellä saatto.” Kaunista.
Viime viikolla istuin kuin naulittuna tv:n ääreen joka aamu kello 9.20. Frisbeegolfin maailman parhaat kokoontuivat Nokian ”The Beastiin” ja Tampereen ”The Monsteriin” ratkomaan paremmuuttaan. Naisten jännittävässä finaaliuusinnassa vasta 15-vuotias Iida Lehtomäki oli pitkään kiinni MM-kullassa, mutta kokenut Ohn Scoggins vei voiton. Miesten puolella draamaa riitti loppuun asti ja pronssia ottaneen Niklas Anttilan otteita oli mielenkiintoista seurata. Suomen menestys oli komea ja laji sai varmasti uusia kannattajia. Muuallakin kuin Pirkanmaalla.
Nokialla ja Tampereella tuli taas kerran todettua, kuinka tärkeä on ammattitaitoisten selostajien rooli. Kaksikko Julius Sorjonen ja Heikki Soini piti tunnelmaa yllä hienosti upeassa viiden päivän tapahtumassa. Selostajista omaksi suosikiksi on noussut yleisurheilusta kaiken tietävä Tuomas Raja. Selostajan ei tarvitse aina huutaa ja sähinöidä, sen on aina rauhallinen Raja osoittanut.
Korisliiga näkyy entiseen tapaan monikameratuotantona ja selostettuna Ruutu plussalla. Salolaisedustus on vähintään hyvä, sillä Toni Flink sekä Mäkysen kaksoset Saku ja Esa ovat tuttuja ääniä ja eiköhän Sami Toiviaisenkin voi laskea edes jollain tapaa ”salolaiseksi”.
Loppuun vielä onnittelut Törmälän Jukalle pyöreistä vuosista Kontiolahden Syvälahteen. Nyt on aikaa nauttia, katsomon puolella!
terveisin Presidentti (se toinen salolainen)