Korisliigan runkosarjaa on nyt edetty vajaa kolmannes ja annetaan kunnia niille, joille se kuuluu. Eikä Presidentti tarkoita Bisonsia, Kouvoja, Korihaita, Kauhajokea, Kataja Basketia, Lahtea, Seagullsia tai Vilpasta, joilla on kaikilla enemmän tai vähemmän parannettavaa otteissaan. Seurat ovat varmasti tyytyväisiä, että jako ylempään ja alempaan jatkosarjaan ei ole enää voimassa. Kisa kuuden parhaan sakkiin 22 ottelun jälkeen olisi paha rasti monelle.
*****
Kauden piristysruisketta ei tarvitse kauaa miettiä. Äänekosken pienen Koivistonkylän ylpeys eli Kipinä Basket (9-1) jyrää tavalla, jota kukaan ei olisi odottanut vielä alkusyksystä. Seura irtaantui Äänekosken Urheilijoista 1979 ja nousi valtakunnalliseen I divisioona B:hen keväällä 2020. Viime keväänä se voitti varmaksi nousijaksi veikatun ACO Basketin I divisioona A:n finaaleissa kolmannen kerran ja nousu Korisliigaan oli tosiasia.
Se tiesi, että divarin 140 000 euron budjetti oli nostettava uudelle tasolle ja toiminnanjohtaja Pekka Mäntymaa arvioi, että 350 000 euron budjetilla hinta-laatusuhteeltaan hyviä vahvistuksia seuraan saadaan. Alkukausi on osoittanut, että Mäntymaa oli oikeassa. Jalen McCoy, Jake Hilmer, Derrin Boyd ja Tristan Smith pelaavat isolla sydämellä Kipinälle.
Keski-Suomelle Kipinän nousu on iso asia. BC Jyväskylä putosi Korisliigasta 2004 ja vuotta myöhemmin saman kohtalon koki Äänekosken Huima eli tyhjiön täyttämiselle oli tilausta. Kesän kovin tempaus oli Hannes Pöllän houkutteleminen Kotkasta Keski-Suomeen, mutta joukkueen kokemattomuus Topias Kuukkasta lukuun ottamatta ei suuria lupauksia menestykselle asettanut. Kesällä sainattu Shelton Williams-Dryden ei koskaan saapunut Suomeen, mutta Äänekoskella tuskin ollaan siitä harmissaan. Kysykää vaikka pomppukone Tristan Smithin faneilta.
Jos oli Pöllän hankinta iso juttu, se jäi silti Aleksi Lehikoisen julkaisun varjoon. Kipinä Basket nousi hetkessä kaikkien huulille ja Gettomasa pisti mediat jonoon haastattelupyyntöineen. Jotkut näkivät punaista koko sirkuksesta, mutta on vaikea arvioida hintalappua, joka olisi pitänyt vastaavasta näkyvyydestä maksaa.
Vielä syyskuun Suomen cupissa Kipinä Basket otti Kotkassa takkiin KTP:ltä sekä kotonaan Karhubasketilta ja jäi lohkonsa hännille. Sitten kaikki muuttui. Homma lähti rullaamaan heti historian ensimmäisestä liigapelistä lähtien Korihaita vastaan (+24) ja sen jälkeen Pankkarin taian ovat joutuneet toteamaan Karhubasket (+3), Honka (+9), KTP Basket (+5) sekä viimeksi Vilpas (+1). Kun pelit ovat kulkeneet myös vieraissa, Joni Hautsalon ryhmä on hävinnyt kauden kymmenestä pelistään vain yhden, lokakuun puolivälissä Pyrinnölle Tampereella 96-91. Käsi ylös, kuka olisi uskonut.
Vilpas teki ensimmäisen vierailunsa Äänekoskelle lähes 21 vuoden tauon jälkeen ja täytyy myöntää, että se myönteinen mähinä seuran ympärillä oli hienoa seurattavaa. Pankkari Areena ei kuulu istumapaikoiltaan liigan jättiläisiin, mutta katsomot alkoivat täyttyä hyvissä ajoin, kipinäpaitaisia talkoolaisia pyöri joka puolella ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Ja mikä tärkeintä, peli rullaa hämmästyttävällä teholla. Esittelyn yhteydessä suurimmat aplodit keräsi seuraikoni Sami Mäntymaa, joka puki edustusasun päälleen ensimmäistä kertaa liigapelissä ja mieleen jäi se Hannes Pöllän tiukka tuijotus, kun iso-Hannes oli käynyt iskemässä donkin Karl Chavisin yli. Ja katsomo nautti täysin rinnoin.
Äänekoskella ei tarvitse enää miettiä säilymistä Korisliigassa ja talouspuolella hymyä nostaa varmasti Pankkarin katsojamäärät. 1018, 1175, 1332, 1180 ovat hienoja lukuja nousijalle ja ainoa ”notkahdus” tuli Honkaa vastaan. Toki 845 katsojasta moni muu liigaseura olisi hyvinkin tyytyväinen.
Kauden yllättäjän kaudesta kertoo myös se, että Korisliigan plus/miinustilaston TOP-kympistä löytyy peräti neljä kipinää – Boyd, Kuukkanen, Smith ja McCoy. Pekka Mäntymaata mukaillen hinta-laatusuhteella hyviä pelaajia on mahdollisuus saada Äänekoskelle.
Ja iloitaan myös Daniel Rantapajun puolesta. Vilppaassa vähemmälle vastuulle jäänyt turkulainen on löytänyt uuden kodin Keiteleen rannalta ja hyvä niin. Toinen nimettömämpi nosto on Italiassa viime kaudet pelannut Roope Filtness josta voisi Jorma Uotisen sanoin todeta – ”ei huono”.
Loppuun tietokilpailukysymys. Kuka on Äänekosken paras urheilija vuosien varrelta? Se on makukysymys, mutta usean vastaus lienee Jorma Kinnunen. Koivistonkylän uuden urheilukentän vihkiäisiä vietettiin kesällä 1961 ja ”Äänekosken pikkujättiläinen” oli tietysti mukana. Kinnunen heitti keihäänsä kentän yli kaurapeltoon eikä heittoa voitu mitata. Arvio oli, että se oli pitempi kuin voimassa oleva maailmanennätys. Kinnunen voitti 1968 olympiahopeaa Meksikosta tuloksella 88,58 ja vuotta myöhemmin hänestä leivottiin ME-mies heitettyään Tampereella 92,70. Ne heitot mitattiin. Että sellaista Keski-Suomesta.
*****
Toinen piristys on ollut Tampereen Pyrintö (6-4), joka kulkee rekrypuolella omia polkujaan. Pyynikillä mennään tälläkin kaudella kolmella ulkomaalaisvahvistuksella eikä vaje näy mitenkään joukkueen esityksissä. Tero Hassisen ryhmä on voittanut kymmenestä pelistään kuusi ja viimeinen niistä tuli kaksikolla Jamal West – Jordan Mason. Heistäkin jälkimmäinen pelasi vain alkupelin, joten suomalaispelaajien arvo nousi edelleen ja se on taatusti coach Hassisen mieleen. Isoon rooliin kaavailtu Topias Jokela is back ja Duane Posey todettiin tampesterissa liian köykäiseksi Korisliigaan eli miehen pelit päättyivät seitsemään otteluun. Kuka tulee tilalle ja mille paikalle? Jäädään odottamaan.
Aapo Heinosen Tapiolan Honka (7-3) oli jo viime kauden piristys, joten voiko enää puhua yllättäjästä. Alvar Peltoniemi valittiin lokakuun pelaajaksi (23.4/5.9) ja oma kasvatti jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäi. Muu ryhmä on tuttua ja ulkomaalaiset sopivat hyvin Heinosen ryhmään. Energinen Honka on hävinnyt vain kahdesti Kipinälle ja kerran Kauhajoella. Mielenkiintoista nähdä, miten AJ Fergusonin lähtö Unkariin vaikuttaa joukkueeseen. Kuka tilalle ja mille paikalle? Jäädään odottamaan.
Neljäs nosto menee KTP Basketille, jonka menoa (8-2) ei voi pitää missään nimessä yllätyksenä. Greg Gibsonin taidot fläppitaulun kanssa tiedetään (SM-kultaa Loimaalla, Joensuussa ja Nokialla) ja KTP teki hyvää duunia kesän siirtomarkkinoilla. Joel Mäntynen ja Daniel Dolenc ovat kovaa valuuttaa Korisliigassa. Kotkalaiset ovat menneet hyvin kapealla rosterilla alkukauden, kun Tuomas Hirvonen ja Alonzo Sule ovat heiluttaneet pyyhettä penkillä ja AJ Whiten esitykset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Mason Gillis on ollut vakuuttava ja KTP on hävinnyt kerran kotonaan Hongalle ja kerran vieraissa Kipinälle. Kuinka kauan KTP jaksaa painaa pääasiassa seitsemällä miehellä vai tuleeko Kymijoen päätepisteelle vahvistuksia? Jäädään odottamaan.
Alkuviikon uutinen tuli loukkaantumiskierteessä olevalta Kataja Basketilta (4-5). Kokoonpanosta puuttuu parhaillaan neljä alaraajavammaista pelaajaa (Suokas, Knihtinen, Besselink, Permanto) ja seura julkaisi Antti Kanervon paluun Joensuuhun kuukauden pätkäsopimuksella. Kokeneen heittäjän piti irrottaa naulat tossuistaan, mutta sisäänajo tutun joukkueen kuvioihin lienee normaalia helpompaa.
– Kokoonpano oli käymässä kapeaksi ja koska tässä kohtaa ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin kaikki nyt sivussa olevat ovat jälleen täydessä kunnossa, tarvittiin tuurausapua. Hienoa, että seurajohto pystyi jälleen kerran reagoimaan, päävalmentaja Petri Virtanen totesi.
*****
Kuluva kausi on osoittanut, että Korisliigaan ei kannata hankkia liian hyviä pelaajia. Ne viedään käsistä. Vilppaalle homma konkretisoitui jo toista kertaa peräkkäin, kun sensaatiomaisesti salolaiset Mestarien liigaan siivittänyt Leland Walker ostettiin Kreikan kautta Romaniaan. Onneksi Vilpas sai siirrosta tuntuvan korvauksen ja takamiehen menetys ei kirpaise niin pahasti. Loppukausi näyttää, kuinka suuri merkitys Walkerilla oli salolaisten menestykseen.
Tapiolan Honka joutui luopumaan hienon alkukauden pelanneesta AJ Fergusonista, joka jatkaa uraansa Mikko Larkaksen alaisuudessa Unkarin Szolnikissa. Korvauksen suuruuden tietävät vain asianomaiset, mutta siirto kertoo omalta osaltaan siitä, että Korisliigaa seurataan tarkasti myös isommissa korismaissa. Onko lisävientiä tulossa? Jäädään odottamaan.
*****
Mestarien liiga jatkuu Vilppaan osalta ensi viikolla Belgiassa ja sen jälkeen on edessä enää kotimatseja. AEK BC Ateena saapuu Kupittaalle 15.12 ja Falco Szombathely viikkoa myöhemmin, aivan joulun kynnyksellä. Taival eurokentillä on ollut hieno kokemus joukkueelle, valmennukselle ja koko staffille ja se on tuonut aivan uutta virtaa kaikille.
Giants Antwerp kaatui ensimmäisessä kotipelissä kahdeksalla pisteellä ja valtavat kiitokset meidän loistavalle talkooporukalle ja erityisesti tehokolmikolle Jere Aalto, Niko Kallioniemi ja Serena Granström. Trio loihti työtunteja laskematta upean tapahtuman Lemminkäisenkadulle ja joukkueen oli helppo tulla valmiiseen pöytään. Paras kiitos taustajoukoille oli varmasti upea kotivoitto tappiottomasta Antwerpenistä.
Tiistaina kohdataan uudestaan ja helppoa piskuisen Belgian toiseksi suurimmassa kaupungissa ei tule olemaan. Vilpas lentää Scheldejoen rannalle Charleroin kautta, matkustaa bussilla Waterloon läpi Brysseliin ja sieltä maailman timanttikaupan keskukseen. Paikalle on reissaamassa myös Vilppaan kannattajia ja punavalkoista väriä löytyy myös katsomon puolelta. Hieno juttu.
Vilppaalla on yhä saumat edetä C-lohkosta jatkoon. Lohkovoittaja etenee suoraan 16 parhaan joukkoon ja kakkonen ja kolmonen pelaavat play-init D-lohkoa vastaan. Sieltä vastaan tulisi joku nelikosta Peristeri, UCAM Murcia, Varese tai Bamberg. Jos oli Vilppaan selviytyminen lohkovaiheeseen jättiyllätys, mitä olisi paikka Round of 16 -ryhmässä…
Terveisin Presidentti (se toinen salolainen)